Elämä on vauhdikasta, edelleen. Tekisi melkein mieli sanoa, että turhan vauhdikasta. Muttei kuitenkaan ihan. Vähän liian enemmän kuin sopivasti, joka on aina silloin tällöin hyvä. Silloin kun on vähän liian paljon, niin pää menee juuri sopivasti sekaisin niin, ettei muista että pitäisi olla jostakin vastuussa. Eikä mikään tunnu huonolta.
Taisin taas olla Helsingissä. Ja mulla ei ole sanoja. Ja kello on niin paljon kuin se voi enintään olla. Se ei ole hyvä juttu. Mutten osaa olla vastuullinen. Taaskaan.
Todiste siitä, että eksyimme navigaattorilla.
Todiste ratikkamatkailusta. Helsinginvaltauskortti antoi mulle paljon valtaa. Ja likaiset jalat. Tässä kuvassa ei ole mun laukku.
Todiste jostakin laittomasta.
Todiste siitä, että oli syy olla Helsingissä. Eräs puistotapahtuma nimittäin. Täynnä protu-uskovaisia.
Todiste siitä, että olin sunnuntai-iltana yhden tunnin Tanpereessa. Koska juna oli tosi paljon myöhässä.
Hyvää yötä. Ja anteeksi, kun olen näin kuvallinen enkä yhtään sanallinen. Ja että käyn niin paljon Helsingissä.
ps. pyöräilin autotien keskiviivaa pitkin Kuokkalasta Kypärämäkeen yhtenä yönä. Koko matkan. Siinä keskellä. Yli kolme kilometriä. Miettikää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti