keskiviikko 28. joulukuuta 2011

ja sitten häviän menneisyyteen


"Puhuessani siitä, ettei elämä saa olla liian kaavamaista, tarkoitan sillä tällaisia asioita: 
niin hiljainen hiljaisuus että se sattuu korviin, 
äiti on ostanut uusia Viiliksiä jääkaappiin, 
uudet puhtaat ja värikkäät lakanat, 
vaikean kappaleen soittaminen alusta loppuun ilman virheitä, 
aamut jolloin herää vahingossa seitsemältä ja tajuaa että saa nukkua vielä tunnin,
torkkunappulan painaminen niinä aamuina jolloin täytyy herätä seitsemältä, 
hetket, jolloin ymmärtää, ettei elämä sisällä minkäänlaisia ylitsepääsemättömiä ongelmia, 
aivastelu, 
suklaa, 
tekstiviestin saaminen puolitutulta, 
Alppien katselu lentokoneen ikkunasta. . ."

Voi minua 14-vuotiasta Saaraa! Voi sitä äidinkielen opettajaa joka ajatteli, että olen jossain suuressa nerokkuudessani kympin arvoinen oppilas. Niin samanlaista kuin nyt, tuo kirjoitettu ajattelu, mutta kuitenkin kaikki on muuttunut. Rakastan edelleen hiljaista hiljaisuutta ja Viiliksiä ja kaikkea. Mutta voih olen luullut että on olemassa joitain virheitä ja puolituttuja. 

Luin 25.12.2011 kello 00:10 aikapommikirjeen joka oli kirjoitettu vuosi sitten, sitäkin kirjettä kirjoittaessa olin ollut väärässä niin monesta asiasta. Olin aivan varma silloin että tällä hetkellä omistan trumpetin enkä asu enää kotona. Mutta en minä haluaisi enää trumpettia ja haluan kyllä asua kotona.


Iskän karvaotus on tuolla. Tuo oli vaarallista mutta tajusin vasta myöhemmin.

Eksyin heti jouluaaton jälkeen mummolaan ja mökille. Tehokasta mitääntekemistä, en edes lukenut kirjaa kuin ihan vähän. En oikein tiedä mitä tein kun en tehnyt mitään, aidosti. No sen muistan että katsoin Heinähattu ja vilttitossu -elokuvan jonka seurauksena päätin että aion pitää kutsut jonne saavat tulla kaikki jotka tarvitsevat taikinaterapiaa ja spagettia.

Nyt Helsinkiin, hyvästi, näkemiin, kuulemiin, tuntemisiin, haistelemisiin, MAISTELEMISIIN HEI HEI HEI VAAN

perjantai 23. joulukuuta 2011

?

Luulin ennen sietäväni kaikkia ihmisiä oikein hyvin. Jotkut ovat haastavia siedettäviä mutta kun ei häiriinny niin niitä sietää. Mutta on ihmisiä jotka eivät siedä toisiaan ja ovat erittäin häiriintyneitä toisistaan ja en siedä sitä. Joten en siedäkään kaikkia ihmisiä, kun en siedä niitä jotka eivät siedä muita.

moi moi moi moi joulu siivous joulu kuusi joulu kortti joulu kävely joulu joulu jou

tiistai 20. joulukuuta 2011

villapaita




Ensi vuonna joulukuussa en tee mitään. Ihan vaan koska kaikki valittaa, että ne tekee niin paljon. Minäkin olen tehnyt paljon. Olisin halunnut tehdä paljon vähemmän mutta tein vahingossa kaikkea.
Mutta ensi vuonna olen päässyt jo ylioppilaaksi joten ei tarvitse edes harrastaa lukiota. Lämmittelen vaan kotona ja käyn vähän soittamassa es-duuria jossain konservaatiossa. Olen Rauhallinen Saara

Mulla on sellainen olo kurkussa että sinne olisi jäänyt paprikanpalanen jumiin. Koska se tuli silloin kun söin paprikaa. Mutta se tunne ei ole vieläkään lähtenyt pois vaikka paprikan syömisestä on monen monta tuntia. Ja ajattelin että ehkäpä minulla on sitten jokin henkinen pala noussut kurkkuun. Ja aloin miettimään että mistä se voi johtua ja mietin ihan kaikki maailman asiat läpi mutta se ei lähtenyt vieläkään!!!!
Ei se haittaa, toivon vain sitä etten tukehdu siihen yöllä nukkuessani. ?
Oloni on vähän samanlainen kuin tällä taisteluun lähtevällä pikatsulla:


Hyvä lauantai-ilta on esimerkiksi alias, piparit ja glögi ja ruisleipä ja muutama iloinen ystävä.


hau

tiistai 13. joulukuuta 2011

kerron nyt sitruunaspagetista

Olin äsken konsertin jälkipuoliskolla kuuntelemassa jotain big band- musiikkia ja sitten, en ajatellut mitään, ja vaan yhtäkkiä tuli mieleen sitruunaspagetti. Että millaista se on
mille se maistuu
miltä se tuntuu
miltä se näyttää
ja tuli mieleen keittiöremontti kolme vuotta sitten. Silloin sai syödä olohuoneessa ja katsoa samalla televisiota. Sitä spagettia pitää keittää tosi kauan ja silti se on vähän sitkeää, se maistuu vähän happamalta, se on kellertävää ja leveää. Sen kanssa sopii pinaattiletut ja Serranon perhe ja porakoneen ääni.


Jouduin taas tunnontuskissani sanomaan jakson opettajille voi anteeksi anteeksi olen ollut niin paljon poissa ja voih päästä minut läpi teen vaikka lisätehtäviä. Mutta ei kolmoistutkinnosta kuulemma voi sakottaa. Koska minulla on joka aamu noin kahdeksasta kymmeneen musiikin opintoja kyllä joooo o

Lukio on vain harrastus, sanoi eräs Kasvikin.

Mutta jos vain haluaa tulla iloiseksi niin vain ostaa repun.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

mau


lukio on ihan tyhmä asia, mutta onneksi huilunsoittokoulussa on ihan okei


Sitten kun menen joulun jälkeen Helsinkiin muka vain viemään huilun huoltoon niin käyn ainakin yhdessä konsertissa ja monilla kirpputoreilla ja saippuakaupassa ja kahvila taikalampussa ja Suomenlinnassa. Ja smurffilimsalla. Ja istun kaikki raitiovaunulinjat läpi. Toivottavasti huilunhuoltotädit korjaavat Elgaa oikein monta päivää.

Saamattomuus on ihan tyhmä asia koska silloin ei viihdy vaikka ei tee mitään. Jos ei tee mitään niin yleensä viihtyy, paitsi silloin.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Bach on oikeaa

Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa. Mymmelin ei koskaan tullut surku niitä jotka hän tapasi ja saman tien unohti, eikä hän koskaan yrittänyt sotkeutua siihen mitä ne toimittivat. Hän katseli niitä ja niiden hosumista huvittuneena ja ihmeissään.

Niinpä senkin hosujat. Lopettakaa ja viihtykää sen sijaan.

Joooo minulla oli aivan kummallinen viikonloppu taas. Lahti on metallinen mutta reunat ovat pyöreät. Protu-uskonto ajauduttaa lukemaan Hattivattien salaisuutta kynttilänvalossa. Glögiä ja pipareita ja silputtuja sanomalehtiä ja jooooo

siiis mikä on tämä joo





Sitten maailman vaihto Helsinkiin.


Helsinki on jokin mielettömyys. Siellä voi tapahtua vaikka mitä ja voi mennä vaikka minne. Tänä sunnuntaina vain vähän saippuakauppaa ja kahvilaa, kaniininaivot ja oikean mansikan maku. Juuri sopiva pieni välikäynti, sopivasti ihan vähän liian pieni annos Helsinkiä.

Ensimmäisessä junassa ei saanut istua käytävällä. Toisessa junassa tyhjän perhehytin täytti liike. Kolme sielua matkalla Jyväskylään oli suunnitelma H, joka toteutui. Kidnappasin Usvan meille ja palautin seuraavana päivänä tunnin myöhässä. Randomius on aivan hyvä asia joskus. Kun menin uudestaan kotiin niin se oli muuttunut maailmojen tehosekoittimeksi. Onneksi se oli varsin lempeä, hämmensi vain hieman. Olin iloinen ja onnellinenkin sopivasti, en ajatellut ja vaikka ajattelin niin se oli silloin huvittavaa. Täytin vuoden lisää eteisessä, olin juuri kuullut kaikkien vieraiden hammasharjojen värit.


Tuo on jokin syntymäpäiväkakku luulen. Jouduin huijaamaan kun puhalsin, mutta sain oikeasti ne kaikki puhallettua kerralla koska uskon.

Yöllä satoi lunta ja se tuntui minusta ihan lämpimältä vaikka se oli oikeaa lunta.


Mielestäni tuo kyltti (kiitos Mandi.) olisi saanut olla tuossa vielä silloinkin kun tädit ja naapurit tulivat seuraavana päivänä käymään.

joooooaaaaaaaaaaMAAILMA