onneksi ja valitettavasti

Esimerkiksi ystäviä on onneksi sekä valitettavasti.
 Jos olisi vaikka Vilijonkka niin ei välttämättä tarvitsisi ystäviä.

kaikki vaan puhuu että lumi

minustakin tuntuu kyllä että lunta on ja olen siitä iloinen

Tähän päivään kuului vain Huilismi, paljon erillisiä, kontekstittomia sanoja, syntymäpäivien vaikea kutsuvieraslista (31 kutsumisen arvoista ihmistä eivät ehkä mahdu olohuoneeseeni) ja Muumilaakson marraskuu.

Kylläpä ajatukset syntyvätkin tänään helposti ja kaikki on niin yksinkertaista. Tarvitsee vain marssia ulos ovesta lakki kallellaan.

Kävelin pihasaunasta pyyhe päällä ja oli niin valoisaa vaikka kello olikin yhdeksän. Lumi tuntui kylmältä ilman kenkiä ja naapuri putsasi autoa. Menin sisälle soittamaan Prokofieviä.

mato

Henkisen tasapainon teoria:

1. Normaalitila: ei juurikaan ajattelua. Soljuvaa, kaunista, helppoa.
2. Ajatukset kasaantuvat ajattelun puutteesta, siitä seuraa kohta 3: Ajattelu laukeaa, kaoottista, ahdistus, sattuu.
4. Turtumisvaihe: Väsyy ajatteluun, pakko tulla kotiin jo kuudelta normaalin iltayhdeksän sijaan. Uusia naksahduksia päässä. Maailman hetkittäistä tajuamista. "Sopiva myllerrys on hyvä". Ajattelemattomuusajattelun jälleenymmärtäminen.
------> takaisin lähtöpisteeseen.
Jakson pituus vuodesta yhteen minuuttiin.
Kritiikki: teoria toimii vain silloin tällöin.


Sain Madon. Melkein Etanan. Oikeastaan en haluaisi välttämättä mistään Lieroa. Mutta en pahastu jos saisin. Minä pidän Madosta. Vaikka alkuperäinen tavoitteeni olikin Liero. Läpipääseminen on nyt ehkä tärkeintä, myöhemminkin.

On hyvä että olen lukiossa. Vaikka lukio on kamalaa, kuolettavaa, ahdistavaa, rutiininomaista, normaalia. Hyvä silti. Hahahahhahahahaahhahhaahhahahahaah
aa

aaaaa

Mua harmittaa vähän, etten menekkään Poriin. Menenkin Ruissaloon. Sekin on varmasti hyvä. Vaikkei samanlainen. Pori Jazzien idea on se, että jos tykkää musiikista, niin tykkää siellä kaikesta, eikä haittaa vaikkei tietäisikään niitä kaikkia etukäteen. Koska se ei ole tärkeintä. Ruisrockin idea ei ole se. En tiedä, mikä sen idea on.

14.6.2011

Olen niin eri mieltä nykyään, olen kummallinen vai olenko normaali mutta ei Poriinkaan voi mennä tykkäämään kaikesta vaikka tykkäisi musiikista sillä ei voi tietää mikä on musiikkia ja mikä ei tai ainakaan minä en varmaan koskaan tule tietämään sitä, siltä ainakin tuntuu
ja sitä paitsi musiikki ei ole vain se tunnelma vaan se on oikeaa ja siinä on kudos
ja kaikki sellainen mikä ennen on ollut musiikkia ja tunnelmaa ei ole ollut oikeaa joten onko se ollut musiikkia vai kuuntelinko pelkkiä tunnelmia

Uusi askel on aina ensin askel ilmaan

Uudet askelet eivät ehkä ole kovin ajankohtaisia, tai sitten joo, mutta kuitenkin, niin totta. Se on aina ilma-askel ja sitten maaaa

Söin viimeisen espanjalaisen suklaan. Ei se mitään. Tuossa kuvassa olen rappiolla koulukäytävällä lauantai-iltapäivänä kuuntelemassa viulismin mestarikurssia huilismin kuulokulmasta.

torsdag

Yksi päivä näytti vähän tältä.

Oh, hyvä kuvaoksennus.

Lähden nyt sotainvalidien sairaskodille vaatimaan verokorttia takaisin. Palautan cd-levyt kirjastoon, ostan isälle lahjan ja menen kouluun harjoittelemaan. no jee

nuotit vireessä

Tarvitsisin muutaman tunnin tuolla:

Tämän blogin ulkoasu on kuulemma sellainen

että

siihen pitäisi enemmän kirjoittaa

mutta mä tykkään nyt enemmän kuvista

 

 

Soitteleminen on huonoutta. En jaksa enkä haluaisi jaksattaa. Tänään sentään oli laulu vireessä, ja nuotit. Haluan harjoitella kahdeksan tuntia päivässä. En jaksa. Haluan orkesteriin, jossa pitää soittaa. En jaksa soittaa. Haluan ison valoisan kattohuoneiston päätyhuoneen jossa on korkea katto ja riippumatto ja flyygeli ja näkymätön äänentoistolaitteisto joka on kaikkialla siellä ja tahdon voimalla alkaa kuulumaan:

olen harjoitellut monta tuntia soittamatta ääntäkään

tai soittamalla alle kymmenen ääntä

Kohta hajoan molekyyleihin. Eihän haittaa?