torstai 22. syyskuuta 2011

värien sinfonia



Eikä mulla ole tylsää. Olen runsaan hoppuinen. Varmaan herään toukokuussa hoppuisuuteen taas. Ja tiskaan sitten.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

moraali

Omenapiirakka maistuu vaniljajäätelön ja Slokavian Radion sinfoniaorkesterin kanssa tosi hyvälle. On kivaa, että mun säästötilillä onkin rahaa. Ja että lähden äidin kanssa reppuostoksille, koska en osaa itse. Aina kun menen reppuostoksille yksin niin tuon kotiin mekon. Ja äitikin sanoi, että mulla pitää olla reppu eikä niin paljon mekkoja. Olen repusta tosi samaa mieltä. Toisesta vaan suutuin. Haluan punaisen tai vaaleanvihreän repun.

Onnellisuuspuuskat on muuttuneet jotenkin kaoottisemmiksi. Olen jo melkein varma, että mun sisäisissä malleissa ja assosiaatioissa on jotain vikaa. Ja joidenkin muidenkin assosiaatioissa. Mulla vaan tulee joku juttu mieleen. Tai sitten vaan hyppään koska päätän niin. Mutta en mä huomaa sitä. Tai siis huomaan mutta kiellän sen. Tai no torjun koska tiedostan kieltäväni. Onneksi on vertaistukea.
Mun mielestä Csíkszentmihályin olisi pitänyt olla positroniemissiotomografian keksijä.

Sain postissa ehkä kuvia. Kaikki viime seikkailukesältä.


Onneksi huomenna on taas torstai!

silmäni sätkii kolmatta päivää

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Cream colored ponies

Mun aivot assosioi kummasti. Kuin REM-unessa. Hermoimpulssit menee harvinaisia ratoja pitkin ja vahvistaa lisää kummallisia mielleyhtymiä. Anteeks, kun kertaan täällä psykologiaa. Taas. Psykologia huolestuttaa paljon, mutten kirosana jaksa kirosana välittää enää. Ihan sama, kuitenki. Viikko ja neljä päivää aikaa lukea kuukauden asiat, ei se mitään, oikeesti, kirosana. Mun pitäisi kuulemma juoda kahvia.

Alan vetämään metsäsalapoliisikerhoa. Mua alkoi ensin ahdistamaan ihan hullusti, kun mietin mitä kaikkea sen eteen pitää tehdä ja olla vastuussa ehkä jostain. Mutta oikeesti ihan sama, haloo ei lasten metsäsalapoliisikerhoa voi vetää tosissaan kuitenkaan. Kyllä mä niille suurennuslasit osaan jakaa.




Olen vihdoin tasapainoisessa suhteessa syksyn kanssa.

Perustin Ellan kanssa lötkömatoklubin. Ihan vaan että ei olisi niin syyllinen olo siitä, ettei jaksa välillä edes ajatella. Ja kaikki on ylioppilastutkintolautakunnan syytä. Kuutta pistettä ei voi saada oikea ihminen.

Nyt on varmaan pakko mennä alakertaan, niin houkutteleva tuoksu sieltä tulee! Tykkään tästä illasta.

ps. prokofiev