perjantai 12. lokakuuta 2012

viime lepohon

Olen aina halunnut olla edes kerran semmoinen wannabe-bloggari
joka tekee Viimeisen Päivityksen.

 !!!!!!Leikin loppu !! paina tästä!!!!!11

siellä se virta jatkuu
ja maapallon pyöriminen ja luonnon kiertokulku
 ------ näin ollen myös sanomalehtien kuolinilmoitukset liittyvät maantietoon
(muut leikkasivat maantiedon tunnilla merileväuutisen näytettäväksi, minä leikkasin kuolinilmoituksen)
se jatkuu aika samanlaisena varmaan, paitsi että nimi muuttui
onneksi


mau, hypätkää tuonne. mä pidän tän täällä avaruudessa, en oo sentään niin wannabe-bloggari että poistaisin vanhan blogin iäksi

maanantai 24. syyskuuta 2012

lämmönjakohuone

täällä on kissa,
pampula, se vaanii sängyn alla ja hyökkää välillä oranssin hiiren kimppuun, tassut vaan viuhahtaa
ja monta volttia sekunnissa
lankakerän avaamiseen menee alle minuutti
mutta sitä ei saa silittää, sitä pelottaa me ihmiset,
harmi


ystävätkään eivät ole yhtään empaattisia:

no jos sut yhtäkkiä vietäis jossain pimeässä laatikossa jonnekin kamalan suureen huoneeseen josta ei pääsis pois ja siellä olis jättiläiskissoja jotka yrittäis koskea suhun käpälillä ja ne vaan sanois mau mau niin kyllä sua pelottais 


Viime viikkoina on mennyt eniten rahaa leivontatarvikkeisiin
se kertoo, että mun elämässä menee hyvin,
jopa rappio on hallittua, se on vain sellaista että leivon konservatorion taukohuoneessa mustikkapiirakkaa liian kauan, jopa koko päivän

Olen myöskin ostanut yhtenä päivänä kuusi jäätelöä
en syönyt niitä kaikkia vaan vein ne taukohuoneen pakastimeen,
aina hyvinä päivinä otan sieltä yhden

Hetki sitten väritin viimeistä kertaa palloja,
kuusi tuntia puolipehmeällä lyijykynällä
ja sitten heti sen jälkeen ostin vahingossa lentoliput Ruotsiin
ei haittaa, jännittävää mennä Ruotsiin, sen lisäksi että ostin liput vahingossa niin ostin vahingossa ihan väärät liput
ja sen takia yövyn tuntemattoman sohvalla Tukholmassa ensimmäisen yön
tai no en tiedä mikä on tuntematon, kaikista ihmisistä tietää aina jotain



 minä koulussa



näkemiin


lauantai 8. syyskuuta 2012

pariisisyksy

meille tulee kissa!!!!
muistan sen aina välillä,
etenkin jos puhutaan koulun ruokalassa konserttisalin akustiikasta niin se tulee mieleen.
Sen nimeksi tulee Jengi jos sillä ei ole vielä nimeä,
jos se ei näytä Jengiltä niin sitten vaikka Pilatus

Olen leiponut konservatoriolla pullaa ja kiertänyt luokissa jakamassa sitä
joidenkin pullien sisällä oli angry birds -karkkeja, ne näytti vähän toukilta siellä

Mulla on flunssa ja juon joka aamu ihmejuomaa
piirrän kirjaan meduusoja ja uppoudun leikkimään kapellimestaria
kun on pää täynnä räkää niin uppoutuu itseensä ihanan helposti, plups vaan eikä tajua mitään muuta

Mulla olis kiire, ihan kamala kiire, pitäis värittää palloja vastauspaperilla että oppisi saamaan hyviä kirjaimia kokeesta,
mutta ei mua kiinnosta se, hyvät kirjaimet eikä pallot
ei saa edes käyttää värikyniä

Ymmärrän ihan uusilla tavoilla sen mitä tarkoittaa että ottaa hetkestä kiinni,
osaan tehdä sitä nykyään melkein mukavasti, sillä tavalla helposti, ei tarvitse ajatellakaan.
Se on kyllä ihan tyhmä sanonta koska ei se siltä tunnu että ottaisi kiinni mistään,
pikemminkin lilluu siellä hetkessä, uppoutuu sinne eikä muista mitä tekee sitten huomenna.

Kun laittaa vihreän takin päälle ja huulipunaa ja ajaa ylhäällä kaupungissa pyörällä kovaa rakennustyömaan ohi niin tuntuu ihan että olisi Pariisissa, tai Debussyn Pour le pianossa, tai niiden yhteenliittymässä
se on ihan tosi kivaa

        

mietteliäitä pianisteja, kerrassaan

torstai 23. elokuuta 2012

preludi, iskelmä ja fuuga

Nyt tulee syksy
ei ole enää mikään rajamaa, tulee syksy ja sitten se on se
se jännittää mua tosi paljon --- on niin paljon tehtävää,
ja ajateltavaa, ja velvoitteita, koko ajan, niillä voi täyttää elämän

Sitten kaikki laukeaa yksitellen
ensin ylioppilaskirjoitukset
sitten koko lukio
sitten konsertti (jossa pitää näyttää että osaa soittaa)
velvoite toisensa perään vain katoaa eikä niitä enää ole
sitten varmaan hämmennyn, lähden vaikka Lontooseen
Lontoohon



mua naurattaa kun katson tuota kuvaa
ja että olen aika naurettava, sekin naurattaa,
ja sekin että mietin uutta blogia, se ehkä tulee kohta,

ensin menen Helsinkiin, äidinkielenopettajan kyydillä.

toivoo Saara

(vaikken kai toivo mitään)

lauantai 11. elokuuta 2012

hidas

Kävin eilen koulussa
toteamassa, että ei täällä tarvitse vielä olla
ensi viikolla sitten, vaikka.

Täällä on ollut rauhallista tänään,
pyykkikoneesta on vähän kuulunut ääntä, ja paistuvista paprikanpuolikkaista
metsässä kuului, kun puhuin itsekseni ääneen,
ja keräsin vadelmia,
muuten olen pysytellyt sisätiloissa.

ihan sama ihan sama ihan sama ihan kivaa olla yhden päivän ajan vain lahna
onneksi ei sairas lahna, olen hyväksynyt koomaisuuteni ja ollut aika iloinen


no nyt on pyörä aika vihreä
ei ole kuvasta edes erottaa
sen nimi on Justus Nyt nyt

(Justus Nyt)

sunnuntai 5. elokuuta 2012

löllöä

Maalasin tänään pyörän, se teki sukupuolenvaihdoksen
en paljon muuta tehnytkään
enkä eilispäivänä
toissapäivänä tein ehkä jotain, mutta silloin väsytti kamalasti
soitin silti galleriassa ja tuntuu että koko kaupunki on kuullut ja nähnyt
leikin kadunvaltaajaa ja join kahvia ja pidin kenkiä jalassa ja huomasin etten osaa polttaa tupakkaa

öisin olen tehnyt paljon enemmän
yö on melkein vaihtunut päiväksi, eilispäivän ainakin nukuin
tänään heräsin jo yhdeltä
ihan kivaa että voi vaan


Vähän useampi päivä sitten olin bussipysäkillä,
ensin pääsin sieltä jonnekin, keskelle tietä, 100 kilometriä poispäin, eksymykseen, sinne niin
sitten pääsin onneksi sieltä Heinolaan, vanhan harvahampaisen miehen kyydissä joka ei halunnut tietää minusta mitään koska pelkäsi että olisimme sukua
sitten pääsin Lahteen, autossa, jossa oli angry birds -pehmoleluja tuulilasin vieressä
sitten luovutin enkä halunnut enää liftata ja menin juna-asemalle
pääsin Helsinkiin
pääsin Karjaalle
pääsin Hankoon




 "Nauraessa ihmisestä tulee löllöä, se ikään kuin alkaa hytkyä ----"

mä olen ihan löllöö

perjantai 27. heinäkuuta 2012

haluaisin sattumuksia




Kirjaan kiintyy kun sitä lukee. Mitä enemmän sitä lukee sitä kovemmaksi vauhti aina kiihtyy
- vaikka olisi huono kirja, silloin vauhti kiihtyy kyllä eri syistä
(haluaa lukea sen nopeasti loppuun)

Myös rantoihin kiintyy. Haluaa mennä aina sille rannalle jossa on aina käynyt,
se tuntuu aina parhaimmalta
aina ehdottaa että mennään sinne
se ranta on aina omasta mielestä parhain ja jännin ja kaunein ja ja

Kotiin kiintyy,
tähän taloon ja tuohon pihaan tuolla,
leikkimökkiin
pihasaunaan
riippumattoon
omenapuihin
kattoon
kaoottiseen huoneeseen siellä sisällä

Mukavaa olla tietämättä mitä tekisi elämällä
etenkään lähielämällä
Voisin vaan tehdä kaikkea, liftata vaikka, tai lähteä kolmelta yöllä uimaan,
mutta sillä tavalla, että tekee vaan, niin kuin että vaan sattuu kaikkea
menee vaan ja sitten tekee ne asiat ja vähän muutakin vahingossa

Olen varma että aivokapasiteettini ja älykkyyteni ja ymmärtävyyteni ei ole vuosiin ollut näin
miellyttävän matalalla, jollain tavoin

otsatukka on jo melkein pois
menen nyt pois
kaupungin keskustaan, siis, sinne


maanantai 23. heinäkuuta 2012

ihan sama

Mistä sen tietää että on oikeiden ihmisten kanssa? En ole ennen tajunnut ettei kannata ehkä ollenkaan viettää aikaa ihmisten kanssa joiden seurassa ei viihdy kunnolla. Tai no, viihtyy,
viihtyminen on helppoa ja mukavaa ja voi päättää että viihtyy,
muttei tunnu kovin luonnolliselta. En saa sellaisista ihmisistä mitään enkä oikein osaa antaa mitään niillekään. Vaikka ne olisi hauskoja ja kertoisi mielenkiintoisia asioita ja olisi kiinnostuneita. Ei tunnu silti yhtään hyvälle.
Ja sitten on niitä joiden seurassa unohtaa kaiken muun ja myhäilee ja hymyilee ja pyrskähtelee jos haluaa.
Joskus eilen taisin olla jossakin sellaisessa seurassa, aidossa ja huolehtivassa ja kauniissa. Kun lähdin pois niin oli vaikka kuinka kauan onnellista. Vieläkin.
Mutten siltikään tiedä, mikä seura on oikeaa
ehkä sillä ei ole väliä
ehkä on
en tiedä



En ole taaskaan pelännyt ihmisiä
- voin puhua kaikille ja ajatella, ettei ne varmaan ajattele mitään pahaa
juttelen tuntemattomillekin, eikä edes tunnu että ne olisi tuntemattomia, vain jotain kanssaeläjiä.
Vaikka ne ajattelisikin jotain pahaa, niin en mä sitä tiedä
niin että ei se haittaa

Järjestin Mariannan kanssa teekutsut,
kutsuin sellaisia joita en koskaan uskalla kutsua mihinkään.
Pyöräilimme ukkoskuurossa kauppaan,
sitten Marianna kävi uudestaan kaupassa koska kaadoin vahingossa kuppikakkutaikinan viemäriin.
Kutsut olivat leikkimökissä. Haluan järjestää toisetkin. Oli niin vapautunutta.

nyt vaan hymyilen koska huvittaa
huomenna matkaan meren rantaan

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

purkauma

kengät edelleen hukassa!
mutta, ostin uudet,
seuraavana päivänä lähdin festareille ja laitoin ne jalkaan, voi voi

Haluaisin vaan kertoa kaikesta muusta kuin ajasta siellä, Joensuussa
vaikka sekin olisi varsin kertomisen arvoista aikaa
oli joki ja pyörä ja öitä ja musiikkia kovalla ja aurinkoa sateella ja tuttavuuksia  ja koira ja kaikkea

Haluaisin kertoa esimerkiksi siitä, miten isä on niin kiva
koska joskus vaan löytää keittiönpöydältä hatun ja tobleronen



ja että olen tullut hulluksi maailmanrajoihin, tuollaisiin niin kuin tuo kuva
ja että olen viettänyt aikaa katolla
ja että tänään olin onnellinen laiturilla
ja että aamulla en ollut niin onnellinen mutta kun itseään potkaisee ja kirjoittaa muutaman tekstiviestin
ja hölmön facebookviestin
niin sitten tulee paljon onnellisemmaksi

Kun tarttuu mahdollisimman paljoon, mielellään kaikkeen, niin sitten on aika mukavaa
en tiedä johtuuko se siitä että sitten ei ole aikaa ajatella vai mistä
olen sanonut viime aikoina kaikelle vain kyllä kyllä
paitsi tietokoneelle pyrin koko ajan sanomaan ei, tietokoneet on ihan tyhmiä
tykkään enemmän vaikka soittaa Bachin preludia




maanantai 9. heinäkuuta 2012

hukkasin kengät


Aika hassua että kaikki ihmiset näyttää eriltä,
sitten niitä voi vaan aina tunnistaa
tai sitten voi vaan katsoa että jaa
tuon näköinen ihminen

Lähdin joskus hetki sitten liftaamaan Helsinkiin
pääsin sinne ja sitten tein asioita

kävin Temppeliaukion kirkossa katselemassa turisteja
ja luonnontieteellisessä museossa ikävöimässä Afrikkaan
samoin nykytaiteen museossa hämmästelemässä timanteilla täytettyä rottaa
kuten myös Linnanmäellä, ihan kaikissa hurjissa laitteissa
sekä verenvalutuspisteessä toteamassa, että olen kadenssissa
karenssissa
koska olen ollut muka malaria-alueella helmikuussa, ihan niin kuin mulla olisi jotakin malariaa veressä
otin sieltä kuitenkin oikein paljon ruokaa mukaan
(jos on köyhä opiskelija, kannattaa mennä luovuttamaan verta)

vierailin usein kirjastossa, luin lehtiä, hankin kirjastokortin, leikin helsinkiläistä

Kaikkein eniten pidin ajasta Suomenlinnassa
riippumatosta ja merivedestä ja taivasalla nukkumisesta
ja sen sellaisesta



Tuossa kuvassa on aamuisia ystäviä heräämässä siellä
kallioiden kupeessa

Tänä aamuna heräsin kotona ja olin hyvin iloinen,
söin paljon aamiaista ja lähdin harjoittelemaan musikaalia
ja kun tuli ukkonen niin harjoittelimme pimeässä jyrinässä ja katto vuoti vähän
pyöräilin kotiin ja valuin vettä

no niin, heippa

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

seikkailuja kiitos




Minä vaan täällä olen
käyn metsäretkillä ja tarkkailen taistelevia hyönteisiä
ja kuuntelen kotiloita
vierailen ystävien luona syömässä niiden jäätelöt
ja sitten tuon ystäviä kotiin ja teen niille ruokaa

Välillä ajattelen ettei mulla ole tarpeeksi kavereita
sitten kohta huomaan että niitä on liikaa enkä kerkeä huomioimaan kaikkia
nyt en ajattele oikein mitään

Liftaan kohta Helsinkiin,
sitä ennen seikkailutan Mandia
ja pyrin seikkailemaan itsekin siinä samalla

mulla on uusia mekkoja

heipa heipp a a

tiistai 26. kesäkuuta 2012

aivan hymyilyttää


Tänään multa kysyttiin, mitä tein juhannuksena
vastasin että kummaa kyllä mutta
olin mökillä
vain muutaman sukulaisen ympäröimänä
tai vähemmän ympäröimänä

Mutta oikeastaan olisin voinut jättää kummaa kyllän pois. Ehkä yritin vain olla tosi kovis tai jotain
mulle ei pitäisi tuottaa mitään tuskia kertoa
että menin juhannusyönä ennen auringonnousua nukkumaan
mutta ei se ole oikeasti niin helppoa, tuntuu paremmalta kaunistella,
ei suoranaisesti valehdella, jättää vain kertomatta tai kertoa totuuksia niin kuin ne olisi joitain suuria hassuja poikkeuksia

Olen kuitenkin kamalan ylpeä itsestäni, koska olin epäsosiaalinen ja se tuntui hyvältä
mua ei haitannut yhtään! Mulla oli kovin mukavaa, eikä haittaa yhtään ettei kukaan nähnyt!
Uin synkeäaaltoisessa järvessä,
soitin huilua pihakeinussa,
luin kirjaa kumiveneessä jossakin keskellä vettä,
laitoin turbaanin päähän,
silitin koiraa ja
kävin mummon kanssa kävelyretkellä

Mukavaan kuului myös Pekka ja Pätkä -elokuvia ja  
takaperin-piirakkata
(mummon raparperipiirakkaa)

tarkkailin myös vesikirppuja 

Olisi niin paljon kuvia ja kovin vähän sanoja
vaikka aika monta sanaa tuossa oli mutta ne nyt vaan on tuommosia sanoja sanoja
tekisi mieli löytää tiivistävämpiä Sanoja
tekisi mieli näyttää kaikenlaisia kuvia

Join tänään illalla kahvia eikä väsytä ollenkaan,
voi voi
sillä huomenna herään aikaisin mennäkseni lastenleirille
ohjaamaan leikkimistä
sun muuta

sataa kovaa ulkona ja sisällä päässä hermoradat hymyilee

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Lanttu Lanttu

Vähän on hölmöööö
no ei ookkaa enää

Lähden pian mökille, olen siellä iloinen ja antisosiaalinen
vaikka juttelenkin mummon kanssa
Terveellisestä elämästä ja mansikkasadosta ja muusta
soitan Telemannia ja huuliharpulla a-mollia
soudan kumiveneellä keskelle järveä ja luen kirjaa
kävelen kauas
nautin, että on vain minä ja en tarvitse keitään mun ympärille ollakseni onnellinen
ainakaan väliaikaisesti

Viime viikolla elin kuplassa, semmoisessa turvallisessa ja lämpimässä
jossa sai ja antoi Huomiota niin paljon kuin halusi







En osaa olla johdonmukainen kuvien kanssa
laitan niitä vaikka niillä ei olisi mitään koheesiota keskenään
mutta noilla on, ne on samasta kuplasta, samasta pienestä koheesiosta
Yksi leiriläinenkin sanoi viimeisenä päivänä, että me ollaan koheesio.

En tiedä vieläkään mitä opin tällä kertaa
ehkä rentoutta
lisää ymmärrystä siitä miten ihmisen itsetunto on niin usein heikko
ja monella vahvan näköisellä ihmisellä se varsinkin on heikko oikeasti
ja niin monet pelkää oikeasti

mä en pelkää enää melkein yhtään muita
enkä itseäni melkein yhtään myöskään
olen aika miellyttävä luulen
mulla on uusi nimikin

perjantai 8. kesäkuuta 2012

ihan hienoa



Käteni haisevat kloriitille
huomenna karkaan täältä taas
menen yhdelle leirille
sitä ennen syön vielä aamupalan
pesen kaikki villapaidat ja soitan piccololla pitkiä ääniä



Olin eilen ystävän kanssa laiturilla,
sitten emme olleet enää kun tuli paljon kanootteja

mutta, se ystävä sanoi että se vietti viime kesän sillä tavalla, laiturin nokassa. Voisi harkita
--sitten, kun en enää karkaile muihin kaupunkeihin

Vaihdoin pöydän valokuvaraameihin toisen kuvan
sellaisen jossa on saippuakuplia
kissat saivat väistyä
haluan kissan

Hyvää yötä.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

omenankukkia aivokerrosten välissä

Söin eräänä päivänä paljon kakkua
paljon
sitten karkasin Helsinkiin
löysin ystäviä ja Sibelius-panupentin
ja kahviloita ja katusoittajia ja ajankohtaisia auringonsäteitä ja sademetsän
ja Porvoon vanhan kaupungin ja Polkagrisin
nyt tulin kotiin
menen takaisin ylihuomenna

tässä kuussa herään aamuisin reippaasti ja mulla on uusi mekko ja uusi hattu ja uusi kesä
tänä kesänä en kaadu pyörällä
nuo eivät olleet mitään käskyja vaan toteamuksia
koska niin on








no aika kivaa heti vaan riehua kun kaikki tyhmät velvollisuudet vähenee

larpata larppausta ja tehdä musiikkivideoita
parkourata


menen nyt välillä nukkumaan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

sitä vaan että











että varsin vihreää vehreää valoisaa täällä
huilu soi hyvin ja pikkuhuilu piccolo myös jotenkuten joten kuten
huilusta kuuluu bolero
viulusta kuuluu kansanlaulu
pianosta kuuluu Kuusi

ulkosta
siis ulkoa kuuluu käki ja moottorin jymi-
nääää
ja satunnainen lentokone ja tuoksuu niin huumaavalle että olen ihan huumaantunut

välillä menen pihasaunan katolle tähystämään
myöskin ompelen tyynenä tyynyliinoja, vaikka ompelenkin koko ajan väärin ja sitten pitää aloittaa alusta
syön lakritsijäätelöä ja juon rooibosteetä

Hyvää Illanjatkoa Itse Kullekin

tiistai 22. toukokuuta 2012

Rappiojalka


Olin viime viikolla aivan rappiolla. Heräsin puoli yhdeltä joskus ja lukiota olisi ollut kahdeksasta kahteentoista. Kirjoitin poissaolon syyksi Luvallinen sairauspoissaolo. Koska, ihan varmasti kärsin silloin jostakin Henkisairaudesta, heräsin Bachin inventioon juuri kun olin nähnyt unta joistain ystävistä ja olin varma että se uni oli totta, siinä unessa olin muilla mailla kaupungeilla ja minua ei päästetty lähtemään kotiin. Kun nukahdin uudestaan niin olin bensa-asemalla ja söin vahingossa jonkun syövyttävän autonpesutabletin. Olin aivan hädissäni koska kurkkuni syöpyi mutta pullea mies vain nauroi ja sanoi että nää on ympäristölle vaarallisia ja tosi tulenarkoja -- - 
seuraavassa unessa pokemoneilla oli omia pokemoneja, se oli ihan kiva uni
Heräsin ja menin pihalle soittamaan mutta alkoi sataa
laitoin kauluspaidan päälle ja lähdin konservatoriolle hetkeksi leikkimään muusikko-opiskelijaa jonka pitää koko ajan esiintyä konserteissa

Viime päivinä olen yrittänyt antirappeutua aivan kamalien suorituslistojen avulla,
mutta ei ne auta
jos naaman edessä on lista tehtäviä asioita niin korkeintaan ehkä lakkaan varpaankynnet
se on kyllä valokuvien tilaamista ja harjoittelua ja kirjaston kirjojen palautusta tärkeämpää

Mutta, en enää koskaan tee mitään listoja, en koskaan. Siitä tulee kamala olo --------tuntuu ihan että
elämässä pitäisi olla jokin järjestys

Nyt menen tilaamaan valokuvia, tekisi mieleni kiroilla sata kertaa mutta pysyn rauhallisena enkä riko mitään, koska mulla on kuitenkin kivaa,
kivaa kivaa
kivaa tilata valokuvia

heikka
moippa

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Sinä Päivänä hän hylkäsi kenkänsä

Kierrän aina kevään
- mietin että
kohta on niin lämmin että on kevät, kohta kohta ihan pari päivää vielä
ai koivuissa on jotain vihreää no joo mutta kohta on kevät
nyt on hieman kevät mutta kohta tulee oikeasti ihan kevät

Sitten, onkin kesä. Nyt ei ole enää paljon yhtään kevät, on vain kesä
en ymmärrä missä vaiheessa se oikein tuli

Kesä on paljon helpompi tunnistaa,
silloin on kesä kun pitää pestä jalat kotiin tullessa
niin että nyt on

Tänään oli myös Se Päivä kun olisin halunnut välttää kello kahdentoista ruuhkaa lukiossa
tai facebookin päivityksiä
nimittäin se päivä, kun kaikki saavat tietää ihmisarvonsa
tarkasti pisteytettynä
Selittelyn päivä

Vielä olis parannettavaa mut oon mä tähänkin ihan tyytyväinen kun eihän ne mun tavoitteet nyt olleetkaan mitään valtavia ja periaatteessahan mun tavoite kun oli tää niin tää on niinku parhain mahdollinen ja oon kyllä oikeestaan ihan tyytyväinen kun tää meni aika hyvin paitsi että yhdestä sain vähän huonomman mut no en mä hirveenä kyllä lukenut siihen ja muutenkin olin silloin koepäivänä vähän kiihtyneessä tilassa ja eihän tää nyt oo koko maailma ja aina voi mennä uusimaan jos haluaa paremman ja oon kyllä tyytyväinen näihin mun tuloksiin nyt meen tekemään tilapäivityksen et ne voi tulla mun juhliin sitte kesäkuun alussa ja käyn tykkäämäs mun kaikkien kavereiden päivityksistä ja sitten nautin vaan ku tää kaikki tuska on ohi

Kivaa vaan dissata.
Oikeasti tykkäsin aika monesta päivityksestä. 

Minäkin sain ihmisarvoni liuskalla, keskinkertainen ihmisarvo. Sitten menin harjoittelemaan Ibertiä ja unohdin kirjaimet.

Mutta kuitenkin, kaiken kaikkiaan, antirappiollinen, hyvin tehokas, asiallinen, suoraan päämääräänsä etsivä, oivaltava, sosiaalisuutta välttävä reippaan kolmoistutkintolaisen päivä. hahah lol lol anteeksi tämä lol-ironia, tarkoitukseni oli sanoa: tuntui että sain aikaan tänään. Kaikkea mitä kuuluu kai saada aikaan. Kuuntelin opettajia ja kirjoitin muistiinpanoja, keskityin harjoittelussa opettelemiseen, soitin muutaman korrektin asianhoitopuhelun ja ostin uuden kauluspaidan. Kävin myös konsertissa sivistymässä ja kuulemassa.



 hyvääyötä

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

surkuhupa

Kissan hautajaiset
-olivat tänään,
hän oli ujo kissa joka ei naukunut ja pelkäsi hiiriä eikä kuullut mitään ---- mutta viime viikolla se naukui vähän. Ja se oli 19-vuotias, eikä se ollut enää yhtään kissamainen, ehkä aika oli jo kuolla.



hahah anteeksi 
kissan kuolema
on vakava
vaikka meitä naurattikin hautajaisissa vähän jotkut asiat, kuten se että olimme Kissan Hautajaisissa, mutta sitten joku sanoi
"hautajaisissa ei kyllä oikeesti sais nauraa"



oon aika gootti
tuo syötävä asia on espanjalainen tuliainen ystävältä


nauran itsellenikin,
koska  friikkaan täällä yksin
täällä kotona
yksinkin


olin prometheus-maailmassa.

sinne piti mennä Helsingin rautatieaseman kautta - ei haitannut todellakaan
olenhan jokin suomenpääkaupunkimagneetti

maailmassa löysin taas kuusi ihmistä ja kunnioitan niitä kaikkia
keinuin
kuuntelin
puhuin
tunsin hyvää oloa
ymmärsin
jätin ymmärtämättä
olin aito
nauroin taas
pysyin asiassa
unohdin maneereja
sain huomiota
ja seesteisyyttä

terveisin minä

maanantai 7. toukokuuta 2012

mahdollisimman epäjohdonmukainen

Mistäköhän aloittaisin ---
no, vaikka siitä että tänään olin taas vaan jokin parkouraava kissa koko ajan. Teki mieli vaan aina juosta, ja juoksinkin aika paljon, ja hypin ja tein kärrynpyöriä ja muita liikkeita jotka ovat vastoin yleisiä liikkumismaneereita. Olen varma että syynä on villapaita. Silloin kun on takin sijasta villapaita päällä niin voi vaan juosta ja juosta ja hyppiä ja kurvailla eikä koskaan tule hengen ahdis

Pesin Ahdiksen -keltaisen kaulaliinan
pesin myös punaisen takin ja oranssin pipon ja Tulilinnun
en pese pitkään aikaan mitään, äiti saa taas pestä kaiken

On ollut aikamoisen oranssi ja sarkas, tuolla ulkona. Ja täällä sisälläkin välillä. Jopa konservatorion kellarissa on välillä oranssia. Lukiossa on sinistä, koko ajan. Kirkkaan sinistä, silloinkin leikkii ganstaa takapulpetissa, aina vaan sinistä

Olen pitkän aikaa kuvitellut hyväksyväni itsestäni eriävät ajatukset
(nimeltään muiden ajatukset)
mutta sitten oksettaa, oksettaa aivan kamalasti kun huomaa ettei osaakaan hyväksyä
sairasta

mutta ei se haittaa
tai no haittaa vähän mutta ihan sama

En mennyt orkesteriharjoituksiin koska olin unohtanut nuotit kotiin
aika rappiollista

mutta olen kuitenkin vaan onnellinen koska olen tyhmä ja hölmö ja täällä on sarkas! NIIN KIVAA

t. Saara

ps.



torstai 3. toukokuuta 2012

Eemi Nori

voi voi

tänään tuntui että onnellisuus on poissa
oli niin Vaikeaa
olin olemassa vain pääni sisällä
ajattelin ajattelin ajattelin koko ajan tai sitten vain tuijotin tyhjyyteen kun kaikki kiersi kehää
keskityin soittamiseen mutta taka-alalla vaan tuntui jokin outo melankolia enkä oikein ymmärtänyt sitä

nyt tuntuu taas hyvältä  -- - ensi yönä en mene nukkumaan puoli neljältä

Vappu oli






Löydän itseni vaan aina Helsingistä. Tai pikemminkin matkalta sinne. Junasta kuuntelemasta Bachin jugurtteja ja toogia ja kädet haisemassa junan saippualle ja reppu pullollaan turhaa materiaa.

Mutten sen jälkeen ole koskaan löytänyt itseäni Jyväskylästä. En vain löydä. En tunne siihen tarvetta. Helsinki nyt vaan on semmoinen itsensälöytämispaikka aina. Ja Eemi Nori on kultakalan nimi.


hymyilyttää,, , ,

heippa

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Maneerikissan Aivokirja



Kyllä tänne tulee kevät tänne Pekingiin
peking peking
en ymmärrä miksi jostakin peking-ilmastosta valittaa sellaiset joita se ei oikeasti haittaa
tai no ymmärrän, mutta se on tyhmä maneeri silti, muutenkin kaikki Maneerit joita on
miten kuuluu kävellä jossain tiellä
miten juostaan jos ylipäätään on sallittua juosta, sillein hallitusti ja anteeksipyytävästi
miten juostaan kun sitä tehdään jotenkin urheilullisesti, se vasta on hallittua, ei saa yhtään katsella ympärilleen
miten käyttäydytään konsertissa, kuuluu taputtaa yhtä kauan kuin muut ja pitää silmiä auki, no en todellakaan
miten järjestetään konsertti
miten kissaa silitetään
miten lukiotunnilla istutaan --- ei ainakaan jalat pulpetilla, takki selän alla Stamitzin huilukonserton kolmannen osan nuotti käsissä--jotta oppisin ulkoa----ehkä kaikki luulee että haluan huomiota

minusta on kivaa välillä asua Pekingissä, ilmanlaadussa Erittäin huono

Mulla on neljät uudet sukkahousut
ja yksi uusi medaljonki ja ruotsinkielen osaamisen alustavia pisteitä ja rooibos-kaktus-appelsiini-lakritsinjuuriteetä mukissa ja kuivattuja hedelmänraajoja paljon ja ystäviäkin ja vaikka mitä

t. Saara

ps. maapallo on pyöreä
siksi maailmankartta valehtelee, ei pallosta voi tehdä suorakulmiota
ellei se ole muovailuvahaa mutta uskon ettei maapallo ole

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

baie dankie

Reppu painoi selkää ja isoja lumihiutaleita satoi ja yritin syödä niitä kun kävelin kotiin
--säntäilin vaan enkä välittänyt vaikka koiria haittasi
Laskin myös montako kertaa olen sanonut tänään kiitos

kun menin ruokalaan ja otin ruokaa ja näytin ruokalakorttia
kun lähdin pois ruokalasta
kun hyvästelin opinto-ohjaajan jolle valitin mä en tajuu mistään mitään
kun maksoin patonkia ja appelsiinirahkaa kaupan kassalla
kun noudin hukkuneen kalenterini kirjaston neuvonnasta
kun ostin kirjakaupasta ruskeita säilytyslaatikoita joissa on muovisten koirien kuvia

aika monta kertaa ja aivan huomaamatta.

Kamala ikävä afrikkaan, haluaisin vaan puhua niillä vähillä afrikaansin sanoilla joita osaan kuten kiitos,
voisin käyttää sitä monta kertaa päivässä ja pärjäisin hyvin sillä


tuon pianon nimi on Holtti...

huomenna alkaa lukio ja en aio välittää

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

--- -- -ismi

Olen viime päivinä saanut kehuja niin että menen varmaan kohta ihan vinoon
kieroon
oot kehittynyt niin paljon
kuulosti tosi hyvältä
soi tosi hyvin
meni hienosti 
kiitos

Soitin Stamitzin huilukonserton kadenssin ulkoa, silmät kiinni. En voinut muuta, mutta, onnistuin ja nyt tiedän että voin soittaa aivan miten hyvin vain missä tahansa esitystilanteessa kun vain
laitan silmät kiinni.

Ensimmäistä kertaa ehkä tuntuu että voisin olla jokin huilismi huilisti huilu huilu

Sain toissapäivänä postia, kuoressa oli cd josta tiesin heti että se tulee olemaan lempilevyni, kuuntelen sitä hartaasti mutta pidän sitä hyvin -- ei naarmun naarmua enkä koskaan astu kotelon päälle --- astun kuitenkin
Siinä on esimerkiksi Prokofievin huilusonaatti.

Mutta tämä tässä on Poulencin sonaatti ja pidän siitä kovin. Pidättekö te?



okei, huomenna kerron vaikka kissoista

Onnellinen Saara menee nyt teelle.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kissa nimeltä Muusa

mä olen jalkojen lomassa
pinnan
siis flyygelin alla














Matteus-passio kuunnellaan neljä kertaa yhden pääsiäisen aikana,
oikeasti, tämä oli ensimmäinen pääsiäinen kun ikinä kuuntelin passionhedelmiä ja en tiedä
ehkä se oli onnellisin pääsiäinen

Jos on Hämeenlinnassa flyygelin alla tooga päällä meditoimassa niin ei oikein tiedä mitä ajattelisi,
ajattelin silloin tällöin ja välillä hämmästyin siitä määrästä ystäviä jotka menevät ulos kävelylle teemukien kanssa ja kasaavat lunta pään päälle - -

Löysin jalkani silloin tällöin, nyt on hutera olo sillä ne taisivat jäädä Helsinkiin.

Ja sitten kun maailmanvaihto takaisin koittaa niin voi kuunnella:



toivoo Saara

maanantai 2. huhtikuuta 2012

värihautomo

Heräsin iloisena, koska tänään on kevät tänään ajan pyörällä tänään laitan tennarit jalkaan
Mutta, täällä onkin tammikuu, tänään satoi 30 senttiä lunta, juuri tänään, pyörä vaan hautautui jonnekin konservatorion pihaan enkä meinannut löytää - - -

ei se oikeastaan haittaa, koska täällä on seinällä maailmankartta ja huilismilla menee niin hyvin


Onneksi oli sentään hyvän värinen aamiainen:



Muusta maailmasta kuten taivaasta ja katulampuista mulla ei ole kuvaa, mutta se näyttää aika lailla tältä:



t.
erittäin hyväntuuli -saara

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

jääpuikko

  
"Kevätuhri on se joka on langennut kevääseen."



Olin eilen vauvanvahtina kahdestatoista puoli neljään
- tein kolme ja puoli tuntia harmoniaopin tehtäviä vieraan talon sohvalla, söin jäätelöä, kuuntelin itkuhälyttimestä lintujen ääniä
Sitten kun vauva heräsi, niin sen vanhemmat tulivat kotiin. Ei ollut kovin haastavaa. Paitsi dominanttiseptimisoinnun käännökset olivat ensin vähän vaikeita mutta sitten ymmärsin

Tänään vaihdoin huoneen järjestystä,
piano on yllättävän leveä huonekalu

Olen myös yrittänyt lukea kirjaa, jossa lukee kaikenlaista jännää, jossa päähenkilö kai lähtee pyytämään anteeksi joiltakin jonnekin ja siinä on meedio ja jokin keltainen sadeviitta. Ja kai päähenkilö josta tuntuu ettei se ole oppinut mitään. Ja sitten siinä kerrottiin ettei aika opeta mitään mutta en kyllä ihan ymmärtänyt sitä, koska, aika on kyllä opettanut minua
mutta huoneeni on kelloton ja pidän siitä

Minua ei uskottu, kun sanoin että pihalla on kukko
minä en uskonut että pihalla on ilves
ystäväni ei usko että pihalla olisi kaksi kamelia

laskin stigalla pihalla äsken