torstai 19. toukokuuta 2011

What a difference a day made!

Mun ajatukset on liukkaita, kun en saa niistä kiinni. Ne aina valuu pois ja sitten pitää ottaa ne uudestaan pinnalle ja sitten ne vajoaa heti! Mutta ne ei ole raskaita, oikeastaan. Mun ajattelemattomuudellinen elämänkatsomus on vaan kasvanut aika paljon, kai. Mun tekemiset myös harhailee. Mun kuuluu nyt kirjoittaa. Jos keskityn siihen, että kirjoitan, niin saatan ehkä kirjoittaa.

Mulla on ollut haikea olo, koska kaikki loppuu! Jutut ja ihmiset jotka haluaisin että on, niin ei ole varmaan enää koskaan. Tämän kevään jälkeen. Mulla on myös kutkuttava olo, koska en tiedä, mitä kaikkea tapahtuu. Kaikki saattaa muuttua, tai sitten ei! Yllättyminen on ihanaa, kun ei ajattele mitään! Mulle on käynyt sitä usein lähiaikoina. Yllättymistä ja vähäajatuksellisuutta. Tänään sain postissa protuleirin kirjeen. Se ei oikeastaan ollut yllätys, mutta säikähdin sitä silti vähän. Mä menenkin sinne, vaikka kerkesin ostamaan mekon jos toisenkin. Mulla on kuitenkin vähän vielä rahaa. En kyllä osaa yhtään ajatella järkevästi. En osaa ajatella ollenkaan mitään. Paitsi vähän jotain, mutten mitään kauhean vastuullista. Varsinkaan sitä, paljonko mulla on rahaa, ja paljonko pitäisi olla.

Joskus, kun olen saanut muutaman ajatuksen pysymään yhtä aikaa pinnalla, olen miettinyt että.. mun pitää hetki miettiä, koska en juuri nyt pysty saamaan ajatuksiani pinnalle. Mä olen miettinyt, että ehkä kaikki johtuu jostain yhdestä asiasta. Mutta en pysty kuvittelemaankaan, että osaisin ajatella mikä se asia on. Tai sitten mun elämässä on vaan tosi paljon muutoksia, ja ajatukset on sen takia tosi sekaisin. hah. Joka tapauksessa, tykkään olotilastani paljon. Kaikki tuntuu kuitenkin tosi kivalta. Kaikki surullisetkin jutut tuntuu puhdistavilta. Ja mä en edes tiedä, mitä ne kaikki surulliset jutut on. Eikä mua edes sureta. Nyt ei mitään tolkkua kyllä ole tässä!


Oli vappu. Olin ollut kaverilaumani kanssa mökillä. Poistuessamme metsän siimeksestä ajoimme vahingossa suoraan vanhojen autojen kulkueeseen Jyväskylän niin keskustaan kuin voi ajaa. Meillä oli kai joku Opel tai joku semmonen ei niin hieno auto. Luulimme yhdessä mutkassa pääseemme eroon siitä kulkueesta, mutta seuraavan risteyksen jälkeen olimme taas siinä. Vilkutin ikkunasta ja otin kuvia. Jostain syystä he käänsivät katseensa pois! Sovimme hyvin niiden vaaleanpunaisten kupla-autojen väliin.

Otsikko on hyvä biisi!!

2 kommenttia:

  1. !!!! Hienoa että todella menet sinne Protulle! Sit jos ensi keväänä sais vielä sen Ellinkin sinne potkittua niin ois hyvä. Mutta yksikin ihminen on hullun jees. Mulla on joskus vähän Protu-saarnaaja-tyyppinen olo, mutta yritän olla välittämättä siitä koska mulle Protu on ollut yksi parhaista jutuista mitä mulle on sattunut ja jos se on edes vähän sitä muille niin pakkohan sinne on ihmisiä ängettävä.

    Ja nauratti toi vahingossa kulkueeseen meno. :----D awws.

    VastaaPoista
  2. Sä saat mut luottamaan, että Protulla on varmaan aika jees. Luultavasti potkimme yhdessä ensi keväänä!!!

    Kulkueeseen meno oli ensin vähän noloa. Mutta sitten se olikin hauskaa. Vähän kuin olisi ollut joku huono näyttelijä punaisella matolla. Ja ne kaikki ihmiset katsoi sitä edellä kävelevää Johnny Deppiä tai jotain.

    VastaaPoista