Olin viime viikolla aivan rappiolla. Heräsin puoli yhdeltä joskus ja lukiota olisi ollut kahdeksasta kahteentoista. Kirjoitin poissaolon syyksi Luvallinen sairauspoissaolo. Koska, ihan varmasti kärsin silloin jostakin Henkisairaudesta, heräsin Bachin inventioon juuri kun olin nähnyt unta joistain ystävistä ja olin varma että se uni oli totta, siinä unessa olin muilla mailla kaupungeilla ja minua ei päästetty lähtemään kotiin. Kun nukahdin uudestaan niin olin bensa-asemalla ja söin vahingossa jonkun syövyttävän autonpesutabletin. Olin aivan hädissäni koska kurkkuni syöpyi mutta pullea mies vain nauroi ja sanoi että nää on ympäristölle vaarallisia ja tosi tulenarkoja -- -
seuraavassa unessa pokemoneilla oli omia pokemoneja, se oli ihan kiva uni
Heräsin ja menin pihalle soittamaan mutta alkoi sataa
laitoin kauluspaidan päälle ja lähdin konservatoriolle hetkeksi leikkimään muusikko-opiskelijaa jonka pitää koko ajan esiintyä konserteissa
Viime päivinä olen yrittänyt antirappeutua aivan kamalien suorituslistojen avulla,
mutta ei ne auta
jos naaman edessä on lista tehtäviä asioita niin korkeintaan ehkä lakkaan varpaankynnet
se on kyllä valokuvien tilaamista ja harjoittelua ja kirjaston kirjojen palautusta tärkeämpää
Mutta, en enää koskaan tee mitään listoja, en koskaan. Siitä tulee kamala olo --------tuntuu ihan että
elämässä pitäisi olla jokin järjestys
Nyt menen tilaamaan valokuvia, tekisi mieleni kiroilla sata kertaa mutta pysyn rauhallisena enkä riko mitään, koska mulla on kuitenkin kivaa,
kivaa kivaa
kivaa tilata valokuvia
heikka
moippa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti