Mistäköhän aloittaisin ---
no, vaikka siitä että tänään olin taas vaan jokin parkouraava kissa koko ajan. Teki mieli vaan aina juosta, ja juoksinkin aika paljon, ja hypin ja tein kärrynpyöriä ja muita liikkeita jotka ovat vastoin yleisiä liikkumismaneereita. Olen varma että syynä on villapaita. Silloin kun on takin sijasta villapaita päällä niin voi vaan juosta ja juosta ja hyppiä ja kurvailla eikä koskaan tule hengen ahdis
Pesin Ahdiksen -keltaisen kaulaliinan
pesin myös punaisen takin ja oranssin pipon ja Tulilinnun
en pese pitkään aikaan mitään, äiti saa taas pestä kaiken
On ollut aikamoisen oranssi ja sarkas, tuolla ulkona. Ja täällä sisälläkin välillä. Jopa konservatorion kellarissa on välillä oranssia. Lukiossa on sinistä, koko ajan. Kirkkaan sinistä, silloinkin leikkii ganstaa takapulpetissa, aina vaan sinistä
Olen pitkän aikaa kuvitellut hyväksyväni itsestäni eriävät ajatukset
(nimeltään muiden ajatukset)
mutta sitten oksettaa, oksettaa aivan kamalasti kun huomaa ettei osaakaan hyväksyä
sairasta
mutta ei se haittaa
tai no haittaa vähän mutta ihan sama
En mennyt orkesteriharjoituksiin koska olin unohtanut nuotit kotiin
aika rappiollista
mutta olen kuitenkin vaan onnellinen koska olen tyhmä ja hölmö ja täällä on sarkas! NIIN KIVAA
t. Saara
ps.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti