Olen viime päivinä saanut kehuja niin että menen varmaan kohta ihan vinoon
kieroon
oot kehittynyt niin paljon
kuulosti tosi hyvältä
soi tosi hyvin
meni hienosti
kiitos
Soitin Stamitzin huilukonserton kadenssin ulkoa, silmät kiinni. En voinut muuta, mutta, onnistuin ja nyt tiedän että voin soittaa aivan miten hyvin vain missä tahansa esitystilanteessa kun vain
laitan silmät kiinni.
Ensimmäistä kertaa ehkä tuntuu että voisin olla jokin huilismi huilisti huilu huilu
Sain toissapäivänä postia, kuoressa oli cd josta tiesin heti että se tulee olemaan lempilevyni, kuuntelen sitä hartaasti mutta pidän sitä hyvin -- ei naarmun naarmua enkä koskaan astu kotelon päälle --- astun kuitenkin
Siinä on esimerkiksi Prokofievin huilusonaatti.
Mutta tämä tässä on Poulencin sonaatti ja pidän siitä kovin. Pidättekö te?
okei, huomenna kerron vaikka kissoista
Onnellinen Saara menee nyt teelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti