"Sun ääni on vaaleanvihreä"
hienoin kuulemani asia vähään aikaan,
ei voi kuin hymyillä jos ääni on tuon värinen
Joskus kolme viikkoa sitten mua pelotti, mihin huilismi katoaa jos sitä ei tee hetkeen. Vaan ei ole olennaista katoaako huilismi hetkeksi. Olennaista on että musiikki hengittää, ihan sama mitä korvilla kuulee.
Lensin Ranskan yli kuudelta aamulla, maha oli tyhjä ja toinen jalka puutunut, etuhampaat ehkä vähän painovoimasta irrallaan. Kymmenen kilometrin korkeudesta näin niitä pieniä liikkuvia ranskalaisia autoja. Ennen sitä sadepisarat lainehtivat ja salama oli lentokentän ikkunan levyinen.
Olisi hienoa pyrkiä tyyneyteen. Tasapainoon joka voi olla jossain kaulan tuntumassa,
välillä levitä verenkiertoon
välillä nousta päähän.
Näin se Afrikka minusta pulpahtelee. Huomenna käyn Tampereella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti