Kävin totisesti Helsingissä. Mutten käynyt Suomenlinnassa enkä kahvila Taikalampussa enkä konsertissa. Viihdyin silti melkein viikon, olisin viihtynyt enemmänkin. Mutta usein on hyvä lopettaa viihtyminen liian aikaisin kuin liian myöhään. Kaikki vaan jotenkin ehkä soljui enkä tiedä missä olin. Ajattelin liian vähän ja nyt ajatukset vain purskahtelevat mutten halua avata kantta. ?
Ja vuosikin vaihtui samalla, okei okei. Taisin silloin olla kaksintaistelussa. Olin Draco Malfoy, jänistin aika paljon kun oli niin pelottavaa. Onneksi meillä oli erotuomari.
Kommuuniteehetki joskus yöllä.
Tulin tänään illalla Haydn-harjoituksien jälkeen kotiin ja pihalla oli mörkö. Ihan saman kokoinen ja yhtä vihainen kuin oikea mörkö, ja yhtä kylmä, koostui lumesta vain. Tuijotin mörköä silmiin ainakin kaksi minuuttia ja en ajatellut mitään, taaskaan.
Nyt kuuntelen poloneeseja ja availen muumijoulukalenterin viimeisiä luukkuja -olin hieman unohtelevainen ennen joulua niin en muistanut avata.
Lähden tästä nyt vaikka ajattelemaan ja soittamaan Bachia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti