Cream colored ponies

Mun aivot assosioi kummasti. Kuin REM-unessa. Hermoimpulssit menee harvinaisia ratoja pitkin ja vahvistaa lisää kummallisia mielleyhtymiä. Anteeks, kun kertaan täällä psykologiaa. Taas. Psykologia huolestuttaa paljon, mutten kirosana jaksa kirosana välittää enää. Ihan sama, kuitenki. Viikko ja neljä päivää aikaa lukea kuukauden asiat, ei se mitään, oikeesti, kirosana. Mun pitäisi kuulemma juoda kahvia.

Alan vetämään metsäsalapoliisikerhoa. Mua alkoi ensin ahdistamaan ihan hullusti, kun mietin mitä kaikkea sen eteen pitää tehdä ja olla vastuussa ehkä jostain. Mutta oikeesti ihan sama, haloo ei lasten metsäsalapoliisikerhoa voi vetää tosissaan kuitenkaan. Kyllä mä niille suurennuslasit osaan jakaa.

Olen vihdoin tasapainoisessa suhteessa syksyn kanssa.

Perustin Ellan kanssa lötkömatoklubin. Ihan vaan että ei olisi niin syyllinen olo siitä, ettei jaksa välillä edes ajatella. Ja kaikki on ylioppilastutkintolautakunnan syytä. Kuutta pistettä ei voi saada oikea ihminen.

Nyt on varmaan pakko mennä alakertaan, niin houkutteleva tuoksu sieltä tulee! Tykkään tästä illasta.

ps. prokofiev