vammainen pingviini täällä hei

Heräsin eilen siihen että joku hakkasi kattoa sängyn yläpuolella. Katsoin ikkunasta  ja alas ja huomasin ettei ole kattoa. Sitten muistin, että meillä on kattoremonttimiehet täällä. Tänään heräsin siihen että mun yläpuolella sahattiin. Nyt talo tärisee kun ne lyö nauloja kovaa. Voisin kutsua ne kahville meille sisälle, mutten viitsi kuitenkaan. Ne näyttää siltä että ne haluaa olla ahkeria ja päästä pian uimarannalle.

Mulla on ollut tiistaista lähtien tylsiä hetkiä. Yleensä mulla ei ole tylsää, vaikka ei olisi tekemistä, koska sitten keksii tekemistä. Mutten nyt voi tehdä paljon mitään, koska olin tiistaina pyöräilemässä pirteänä kesätöihin, mutta meninkin väärään suuntaan. Suutuin ja lähdin takaisin ja kurvaisin liian kovaa. Sitten huomasin, että tipuin maahan ja että mun polven alapuolelta jostain vuotaa aika paljon verta. En muistanut, että mun olisi pitänyt olla partiolainen ja tehdä KKK ja olla realistinen, niin mä vain soitin äidille. Sitten äiti vei mut terveyskeskukseen jossa lääkisopiskelijat laittoi mulle viisi sinistä tikkiä ja käskyn pysyä poissa vedestä ja auringosta. Ja pyörän selästä ilman kypärää. Vaikka ei mun päälle käynyt mitenkään. Mutta kuitenkin. En ainakaan uida tai pyöräillä tai kävellä tai istua pitkään tai seisoa pitkään. Ja koska mun jalkaan koko ajan sattuu, niin en jaksa tehdä mitään helpompaakaan, kuten lukea kirjoituksiin kun olisi aikaa. Tai soittaa. Tai vaikka maalata. On sellainen olo että voisi maalata jotain, mutten jaksa etsiä vesivärejä tai hakea vettä astiaan. Ehkä kohta.

Elli toi mulle kukkia.

En ole tottunut olemaan muiden alapuolella. Sillein että mua pitää auttaa. Musta on säälittävää, että jotkut ihmiset on koko ajan jostain paikasta sairaana ja ne valittaa siitä koko ajan muille. Mä en pyri valittamaan, mutta puhun ihan pakosti mun mummovaivoista, koska ne hallitsee mun ajattelua. Koska mun jalkaan sattuu koko ajan. Mua pelottaa, että kohta ketkään ei edes pyydä mua minnekään niiden kanssa, koska ne luulee että valitan koko ajan, niin kuin ne ehkä tekisi. Niin ja sen takia kun en voi tehdä niiden kanssa mitään. Mutta voin mä puhua ja istua, ainakin. Ja tarjota jäätelöä. Tää on salaviesti.

Mua huolestuttaa, että sitten kun mun jalka on ehjä, niin kukaan ei enää jaksa tulla rannalle ja seikkailemaan mun kanssa kun ne on tehneet sitä koko kesäkuun. Ei saa tehdä niin.

Se hetki oli erittäin hyvä. Oli lauauntai. Haha, siis lauantai. Olin juuri käynyt neljissä juhlissa. Pyöräilin lämpimässä sateessa. Edessä oli sateenkaari ja takaa paistoi aurinko. Samana iltana avasin Petteri Sariola -kesäjakson. Se on yksi niistä jutuista, joita kuunnellaan vain kesällä. Painakaa siitä.

Sitten pyörän ketjut lähti irti, mutta sain ne takaisin. Matkalla tapasin myös erään riemastuttavan ihmisen. Lisäksi eksyin. Lopulta saavuin määränpäähäni noin kello keskiyö. Oli hyvät bileet.

Oon epis. Mutta oli mullakin eilen kivaa. Ja Anjalla on etuoikeus hyppiä saunasta paljon enemmän järveen kuin muilla, koska se lähtee perjantaina takaisin sen kotiin Amerikkaan.

Mulla on ihania ystäviä. Loppujen lopuksi olen tosi iloinen.