Herään. Lähden ystävysten kanssa suklaatehtaaseen. Kuvittelimme olevamme turisteja ja ostimme jokainen muutaman kilon suklaata. Siirryimme Saaran luo ja katsoimme viisi tuntia Sinkkuelämää ja nautimme tuliaisiamme kaukaisesta maasta. Kävin välillä vanhainkodilla laulamassa. Kun palasin, kaikki oli ennallaan. Se oli kummallista. Ystäväni istuivat edelleen olohuoneessani. Jatkoimme, kunnes tarvitsimme särkylääkettä mahakipuun. Sitten ne lähti kotiin. Sen jälkeen luin hetken psykologiaa (joo, olen tunnollinen ja aloitin ylioppilaistumisen kesäkuussa, ei saa sanoa kuitenkaan ahkeraksi), mutta se kariutui Facebookin vetovoimaan.
Mua harmittaa vähän, etten menekkään Poriin. Menenkin Ruissaloon. Sekin on varmasti hyvä. Vaikkei samanlainen. Pori Jazzien idea on se, että jos tykkää musiikista, niin tykkää siellä kaikesta, eikä haittaa vaikkei tietäisikään niitä kaikkia etukäteen. Koska se ei ole tärkeintä. Ruisrockin idea ei ole se. En tiedä, mikä sen idea on.
Kuvia hyvästä päivästä:
Ella hyppäsi. Heti, kun jalassani ei ole sinistä lankaa, niin mäkin hyppään. Jalan saa jo 45 asteeseen. Kohta näytän melkein normaalilta ihmiseltä kävellessäni. Anteeksi, kun en suoristanut vinoa horisonttia.
Tässä kuvassa on mun mielestä fiilistä.
Vesi oli yöllä kuulemma lämpimämpää kuin ilma.
Sade on ihan jees. Menen huomenna taas töihin. Olen iloinen, että saan mennä sinne. Heippa.
hih mäkin söin kaukaisen maan suklaatehtaan suklaita! ja järkytyin punajuuresta.
VastaaPoistanyt kapinoin! sillä kutsun sua silti ahkeraksi vaikka kielsit. koska mä en oo ite jaksanu ees ajatella vielä koko kirjotuksia. ja sä jo luet hui.
mur! mä en tykkää, että mua sanotaan ahkeraksi. sitten alan ajattelemaan, että olen ahkera, ja annan itselleni vapauksia, ja unohdan lukea. nii.
VastaaPoistapunajuuri. ja sitte pikakahvi. en tajuu.