Lanttu Lanttu

Vähän on hölmöööö
no ei ookkaa enää

Lähden pian mökille, olen siellä iloinen ja antisosiaalinen
vaikka juttelenkin mummon kanssa
Terveellisestä elämästä ja mansikkasadosta ja muusta
soitan Telemannia ja huuliharpulla a-mollia
soudan kumiveneellä keskelle järveä ja luen kirjaa
kävelen kauas
nautin, että on vain minä ja en tarvitse keitään mun ympärille ollakseni onnellinen
ainakaan väliaikaisesti

Viime viikolla elin kuplassa, semmoisessa turvallisessa ja lämpimässä
jossa sai ja antoi Huomiota niin paljon kuin halusi

En osaa olla johdonmukainen kuvien kanssa
laitan niitä vaikka niillä ei olisi mitään koheesiota keskenään
mutta noilla on, ne on samasta kuplasta, samasta pienestä koheesiosta
Yksi leiriläinenkin sanoi viimeisenä päivänä, että me ollaan koheesio.

En tiedä vieläkään mitä opin tällä kertaa
ehkä rentoutta
lisää ymmärrystä siitä miten ihmisen itsetunto on niin usein heikko
ja monella vahvan näköisellä ihmisellä se varsinkin on heikko oikeasti
ja niin monet pelkää oikeasti

mä en pelkää enää melkein yhtään muita
enkä itseäni melkein yhtään myöskään
olen aika miellyttävä luulen
mulla on uusi nimikin