maanantai 25. huhtikuuta 2011

hus

Mulla on oikeasti varmaan elämän pituinen kriisi siitä etten tiedä mitä muut ihmiset ajattelee! Ei ehkä tarvitsisi olla ajatustenlukija. Riittäisi että uskaltaisi kysyä muiden ajatuksia, jos haluaisi tietää niitä. Haluaisin tietää nyt aika monen ihmisen ajatuksia.

Vietin mun välikesälomasta yhden pakollisen vuorokauden tosi metsässä.





Äiti sanoi että meidän pitää mennä
ratsastamaan hevosilla.
Sanoin että no kai sit on pakko! Heppa sanoi evvk.

Olin ihan oikeasti metsäretkellä hevosen (semmosen pikku-hevosen) kyydissä! Sitä piti ohjata itse ja siellä oli hurjia esteitä kuten oja ja kallionrinne, ja kun meni siitä rinteestä ylös niin tuntui vähän intiaanilta. Sen ojan yli joidenkin hepat hyppäsi. Mutta mun heppa meni tosi kärsivällisesti ja sen kaviot (onko niillä kaviot????) kastui. Aina kun piti pysähtyä niin se jäi syömään heinää ja olin koko ajan viimeinen.

Nyt olisi vähän kiire. Mutta taidan jättää sen väliin.

6 kommenttia:

  1. heppa ei sentään sanonu KWG

    VastaaPoista
  2. aaaaa mulla on ihan sama kriisi! ja se on hullun ärsyttävää. vaikka simppeli kysyminen vaikuttaisikin helpolta, se on silti monesti ihan sairaaaaan piinaavaa. tosin niin on kyllä monesti myös se ihmisten ajatusten arvailu ja mietiskely jos päättää jättää kysymättä. :D joten piinaavaa on joka tapauksessa, onpas tyhmää. :<

    ja reitti jäässä on jotain hellyyttävintä! ah

    VastaaPoista
  3. pystyy vaan poistaa kommenttinsa samalla kun kirjottaa sitä.... uudestaaN

    viivi (sun henkilöllisyys ei pysy kauhean salassa), ei hepat osaa semmosia

    aaa piinaavuus on siinä pahinta! kun ajattelee että sitten kun on kysynyt niin se on vaan tullut kysytyksi ja pitää piinaavat sekunnit odottaa mitä se toinen vastaaaaa. mutta helpottavaa siinä on että harvoin ihmisiä oikeasti haittaa tai ei ne suutu vaikka niiltä kysytään kaikkea! mua ei ainakaan ole haitannut. tai sitten en vain muista. edistääkseni piinaavallisuuttani (ei ehkä oikea sana......) kerron että jotain haluaisin kysyä myös sinulta!

    reitti jäässä näyttää kameran läpi tosi hyvältä mutta todellisuus oli kaukana ainakin kaikesta hellyyttävästä.

    VastaaPoista
  4. Muiden ajatusten ei-tietäminen on kieltämättä yksi elämän kestävimmistä ongelmista. Odotan sekä innolla että kauhulla sitä päivää jona joku keksiin kahden ihmisen aivojen väliin laitettavan johdon.

    Ja oijoi issikoita. Hävettää myöntää mutta jokin osa minusta haluaa ratsastaa taas (moista en ole harrastanut moneen, moneen vuoteen).

    VastaaPoista
  5. Aivojohto mullistaisi kaiken hyvässä ja pahassa!

    Mun mielestä ratsastaminen ei ollut yhtään hävettävää. Paitsi vähäsen mutta vaan ihan vähän vähäsen.

    VastaaPoista
  6. oo jännää kysy pois vaan! :) huomenna on loistava tilaisuus kun mennään kattoo smg:tä JEEEEEE!

    VastaaPoista