surkuhupa

Kissan hautajaiset
-olivat tänään,
hän oli ujo kissa joka ei naukunut ja pelkäsi hiiriä eikä kuullut mitään ---- mutta viime viikolla se naukui vähän. Ja se oli 19-vuotias, eikä se ollut enää yhtään kissamainen, ehkä aika oli jo kuolla.

hahah anteeksi 
kissan kuolema
on vakava
vaikka meitä naurattikin hautajaisissa vähän jotkut asiat, kuten se että olimme Kissan Hautajaisissa, mutta sitten joku sanoi
"hautajaisissa ei kyllä oikeesti sais nauraa"

oon aika gootti
tuo syötävä asia on espanjalainen tuliainen ystävältä

nauran itsellenikin,
koska  friikkaan täällä yksin
täällä kotona
yksinkin


olin prometheus-maailmassa.

sinne piti mennä Helsingin rautatieaseman kautta - ei haitannut todellakaan
olenhan jokin suomenpääkaupunkimagneetti

maailmassa löysin taas kuusi ihmistä ja kunnioitan niitä kaikkia
keinuin
kuuntelin
puhuin
tunsin hyvää oloa
ymmärsin
jätin ymmärtämättä
olin aito
nauroin taas
pysyin asiassa
unohdin maneereja
sain huomiota
ja seesteisyyttä

terveisin minä

mahdollisimman epäjohdonmukainen

Mistäköhän aloittaisin ---
no, vaikka siitä että tänään olin taas vaan jokin parkouraava kissa koko ajan. Teki mieli vaan aina juosta, ja juoksinkin aika paljon, ja hypin ja tein kärrynpyöriä ja muita liikkeita jotka ovat vastoin yleisiä liikkumismaneereita. Olen varma että syynä on villapaita. Silloin kun on takin sijasta villapaita päällä niin voi vaan juosta ja juosta ja hyppiä ja kurvailla eikä koskaan tule hengen ahdis

Pesin Ahdiksen -keltaisen kaulaliinan
pesin myös punaisen takin ja oranssin pipon ja Tulilinnun
en pese pitkään aikaan mitään, äiti saa taas pestä kaiken

On ollut aikamoisen oranssi ja sarkas, tuolla ulkona. Ja täällä sisälläkin välillä. Jopa konservatorion kellarissa on välillä oranssia. Lukiossa on sinistä, koko ajan. Kirkkaan sinistä, silloinkin leikkii ganstaa takapulpetissa, aina vaan sinistä

Olen pitkän aikaa kuvitellut hyväksyväni itsestäni eriävät ajatukset
(nimeltään muiden ajatukset)
mutta sitten oksettaa, oksettaa aivan kamalasti kun huomaa ettei osaakaan hyväksyä
sairasta

mutta ei se haittaa
tai no haittaa vähän mutta ihan sama

En mennyt orkesteriharjoituksiin koska olin unohtanut nuotit kotiin
aika rappiollista

mutta olen kuitenkin vaan onnellinen koska olen tyhmä ja hölmö ja täällä on sarkas! NIIN KIVAA

t. Saara

ps.

Eemi Nori

voi voi

tänään tuntui että onnellisuus on poissa
oli niin Vaikeaa
olin olemassa vain pääni sisällä
ajattelin ajattelin ajattelin koko ajan tai sitten vain tuijotin tyhjyyteen kun kaikki kiersi kehää
keskityin soittamiseen mutta taka-alalla vaan tuntui jokin outo melankolia enkä oikein ymmärtänyt sitä

nyt tuntuu taas hyvältä  -- - ensi yönä en mene nukkumaan puoli neljältä

Vappu oli

Löydän itseni vaan aina Helsingistä. Tai pikemminkin matkalta sinne. Junasta kuuntelemasta Bachin jugurtteja ja toogia ja kädet haisemassa junan saippualle ja reppu pullollaan turhaa materiaa.

Mutten sen jälkeen ole koskaan löytänyt itseäni Jyväskylästä. En vain löydä. En tunne siihen tarvetta. Helsinki nyt vaan on semmoinen itsensälöytämispaikka aina. Ja Eemi Nori on kultakalan nimi.

hymyilyttää,, , ,

heippa