ihan sama

Mistä sen tietää että on oikeiden ihmisten kanssa? En ole ennen tajunnut ettei kannata ehkä ollenkaan viettää aikaa ihmisten kanssa joiden seurassa ei viihdy kunnolla. Tai no, viihtyy,
viihtyminen on helppoa ja mukavaa ja voi päättää että viihtyy,
muttei tunnu kovin luonnolliselta. En saa sellaisista ihmisistä mitään enkä oikein osaa antaa mitään niillekään. Vaikka ne olisi hauskoja ja kertoisi mielenkiintoisia asioita ja olisi kiinnostuneita. Ei tunnu silti yhtään hyvälle.
Ja sitten on niitä joiden seurassa unohtaa kaiken muun ja myhäilee ja hymyilee ja pyrskähtelee jos haluaa.
Joskus eilen taisin olla jossakin sellaisessa seurassa, aidossa ja huolehtivassa ja kauniissa. Kun lähdin pois niin oli vaikka kuinka kauan onnellista. Vieläkin.
Mutten siltikään tiedä, mikä seura on oikeaa
ehkä sillä ei ole väliä
ehkä on
en tiedä

En ole taaskaan pelännyt ihmisiä
- voin puhua kaikille ja ajatella, ettei ne varmaan ajattele mitään pahaa
juttelen tuntemattomillekin, eikä edes tunnu että ne olisi tuntemattomia, vain jotain kanssaeläjiä.
Vaikka ne ajattelisikin jotain pahaa, niin en mä sitä tiedä
niin että ei se haittaa

Järjestin Mariannan kanssa teekutsut,
kutsuin sellaisia joita en koskaan uskalla kutsua mihinkään.
Pyöräilimme ukkoskuurossa kauppaan,
sitten Marianna kävi uudestaan kaupassa koska kaadoin vahingossa kuppikakkutaikinan viemäriin.
Kutsut olivat leikkimökissä. Haluan järjestää toisetkin. Oli niin vapautunutta.

nyt vaan hymyilen koska huvittaa
huomenna matkaan meren rantaan