onko pakko

Vihaan perunoita. kuoria. Ei ole missään mitään niin turhauttavaa. Onneksi kissa hoputtaa, sillä on perunankuoriaddiktio.

Miten joku voi olla hyvä ja huono ja en kestä hyvyyttä huonoutta keskinkertaisuutta ihan ok yhtä-viittä tähteä. Tuntuu, että musiikki on ainut pohjimmiltaan hyvä. Et sillee niinku mitä tapahtuu ja onx tää vakavaa. Ja mitä on musiikki.

Matkapuhelimessani on kamera, jolla saa kuvia, jotka ovat paljon tyhjää parempia:

 Odotus ennen suurennuslasien jakamista pikkusienille. Sähköjohtokengät vaan lisääntyy tällä pysäkillä viikko viikolta, ei se mitään, hyvä. Ensi kerralla laitan uudet kuulosuojaimeni korvaani. Ne vaimentavat vahingolliset pikkuihmistappeluiden äänet, mutta eivät peitä kysymyksiä "saaks tän madon syyä" tai "löysin tän märän ja likaisen sukan tosta maasta, oisko tää niinku vaahteranlehti jonka vois laittaa kirjan väliin kuivumaan".

Kynäfarmi oppitunnilla, ystäväni Ella iloitsi.

Lemmikkieläimet jätetään videovuokraamon ulkopuolelle.

Piano. Kumpparit. Melankolia. Soittolöllöys. Hämmentely. Hämmennyksen hämmentelyä.

Viime aikoina olen nauranut tahattomasti lukion tyhjällä käytävällä
Ja opettajat laittavat luokanovet kiinni.
Oleminen tahattomasti, ylipäätään. Taha ton. Vielä kesäkuussa 2009 
"yritin näyttää neutraalilta kävellessäni kotiin", 
    miksi miksi miksi voi.

Tänä iltana kuu on oikeasti juustoa. Katto-olo. Mutta pakkasta, jäätä, joten ei saa. Tumma kaakao auttaa. Jos etsisi vielä kierrepillin, josta roikkuu sammakko jolla on kuulotorvi kädessä ja se kuuntelee sillä kun kaakao menee putkesta.

Ilta