haluaisin sattumuksia

Kirjaan kiintyy kun sitä lukee. Mitä enemmän sitä lukee sitä kovemmaksi vauhti aina kiihtyy
- vaikka olisi huono kirja, silloin vauhti kiihtyy kyllä eri syistä
(haluaa lukea sen nopeasti loppuun)

Myös rantoihin kiintyy. Haluaa mennä aina sille rannalle jossa on aina käynyt,
se tuntuu aina parhaimmalta
aina ehdottaa että mennään sinne
se ranta on aina omasta mielestä parhain ja jännin ja kaunein ja ja

Kotiin kiintyy,
tähän taloon ja tuohon pihaan tuolla,
leikkimökkiin
pihasaunaan
riippumattoon
omenapuihin
kattoon
kaoottiseen huoneeseen siellä sisällä

Mukavaa olla tietämättä mitä tekisi elämällä
etenkään lähielämällä
Voisin vaan tehdä kaikkea, liftata vaikka, tai lähteä kolmelta yöllä uimaan,
mutta sillä tavalla, että tekee vaan, niin kuin että vaan sattuu kaikkea
menee vaan ja sitten tekee ne asiat ja vähän muutakin vahingossa

Olen varma että aivokapasiteettini ja älykkyyteni ja ymmärtävyyteni ei ole vuosiin ollut näin
miellyttävän matalalla, jollain tavoin

otsatukka on jo melkein pois
menen nyt pois
kaupungin keskustaan, siis, sinne

ihan sama

Mistä sen tietää että on oikeiden ihmisten kanssa? En ole ennen tajunnut ettei kannata ehkä ollenkaan viettää aikaa ihmisten kanssa joiden seurassa ei viihdy kunnolla. Tai no, viihtyy,
viihtyminen on helppoa ja mukavaa ja voi päättää että viihtyy,
muttei tunnu kovin luonnolliselta. En saa sellaisista ihmisistä mitään enkä oikein osaa antaa mitään niillekään. Vaikka ne olisi hauskoja ja kertoisi mielenkiintoisia asioita ja olisi kiinnostuneita. Ei tunnu silti yhtään hyvälle.
Ja sitten on niitä joiden seurassa unohtaa kaiken muun ja myhäilee ja hymyilee ja pyrskähtelee jos haluaa.
Joskus eilen taisin olla jossakin sellaisessa seurassa, aidossa ja huolehtivassa ja kauniissa. Kun lähdin pois niin oli vaikka kuinka kauan onnellista. Vieläkin.
Mutten siltikään tiedä, mikä seura on oikeaa
ehkä sillä ei ole väliä
ehkä on
en tiedä

En ole taaskaan pelännyt ihmisiä
- voin puhua kaikille ja ajatella, ettei ne varmaan ajattele mitään pahaa
juttelen tuntemattomillekin, eikä edes tunnu että ne olisi tuntemattomia, vain jotain kanssaeläjiä.
Vaikka ne ajattelisikin jotain pahaa, niin en mä sitä tiedä
niin että ei se haittaa

Järjestin Mariannan kanssa teekutsut,
kutsuin sellaisia joita en koskaan uskalla kutsua mihinkään.
Pyöräilimme ukkoskuurossa kauppaan,
sitten Marianna kävi uudestaan kaupassa koska kaadoin vahingossa kuppikakkutaikinan viemäriin.
Kutsut olivat leikkimökissä. Haluan järjestää toisetkin. Oli niin vapautunutta.

nyt vaan hymyilen koska huvittaa
huomenna matkaan meren rantaan

purkauma

kengät edelleen hukassa!
mutta, ostin uudet,
seuraavana päivänä lähdin festareille ja laitoin ne jalkaan, voi voi

Haluaisin vaan kertoa kaikesta muusta kuin ajasta siellä, Joensuussa
vaikka sekin olisi varsin kertomisen arvoista aikaa
oli joki ja pyörä ja öitä ja musiikkia kovalla ja aurinkoa sateella ja tuttavuuksia  ja koira ja kaikkea

Haluaisin kertoa esimerkiksi siitä, miten isä on niin kiva
koska joskus vaan löytää keittiönpöydältä hatun ja tobleronen



ja että olen tullut hulluksi maailmanrajoihin, tuollaisiin niin kuin tuo kuva
ja että olen viettänyt aikaa katolla
ja että tänään olin onnellinen laiturilla
ja että aamulla en ollut niin onnellinen mutta kun itseään potkaisee ja kirjoittaa muutaman tekstiviestin
ja hölmön facebookviestin
niin sitten tulee paljon onnellisemmaksi

Kun tarttuu mahdollisimman paljoon, mielellään kaikkeen, niin sitten on aika mukavaa
en tiedä johtuuko se siitä että sitten ei ole aikaa ajatella vai mistä
olen sanonut viime aikoina kaikelle vain kyllä kyllä
paitsi tietokoneelle pyrin koko ajan sanomaan ei, tietokoneet on ihan tyhmiä
tykkään enemmän vaikka soittaa Bachin preludia