että varsin vihreää vehreää valoisaa täällä
huilu soi hyvin ja pikkuhuilu piccolo myös jotenkuten joten kuten
huilusta kuuluu bolero
viulusta kuuluu kansanlaulu
pianosta kuuluu Kuusi
ulkosta
siis ulkoa kuuluu käki ja moottorin jymi-
nääää
ja satunnainen lentokone ja tuoksuu niin huumaavalle että olen ihan huumaantunut
välillä menen pihasaunan katolle tähystämään
myöskin ompelen tyynenä tyynyliinoja, vaikka ompelenkin koko ajan väärin ja sitten pitää aloittaa alusta
syön lakritsijäätelöä ja juon rooibosteetä
Olin viime viikolla aivan rappiolla. Heräsin puoli yhdeltä joskus ja lukiota olisi ollut kahdeksasta kahteentoista. Kirjoitin poissaolon syyksi Luvallinen sairauspoissaolo. Koska, ihan varmasti kärsin silloin jostakin Henkisairaudesta, heräsin Bachin inventioon juuri kun olin nähnyt unta joistain ystävistä ja olin varma että se uni oli totta, siinä unessa olin muilla mailla kaupungeilla ja minua ei päästetty lähtemään kotiin. Kun nukahdin uudestaan niin olin bensa-asemalla ja söin vahingossa jonkun syövyttävän autonpesutabletin. Olin aivan hädissäni koska kurkkuni syöpyi mutta pullea mies vain nauroi ja sanoi että nää on ympäristölle vaarallisia ja tosi tulenarkoja -- -
seuraavassa unessa pokemoneilla oli omia pokemoneja, se oli ihan kiva uni
Heräsin ja menin pihalle soittamaan mutta alkoi sataa
laitoin kauluspaidan päälle ja lähdin konservatoriolle hetkeksi leikkimään muusikko-opiskelijaa jonka pitää koko ajan esiintyä konserteissa
Viime päivinä olen yrittänyt antirappeutua aivan kamalien suorituslistojen avulla,
mutta ei ne auta
jos naaman edessä on lista tehtäviä asioita niin korkeintaan ehkä lakkaan varpaankynnet
se on kyllä valokuvien tilaamista ja harjoittelua ja kirjaston kirjojen palautusta tärkeämpää
Mutta, en enää koskaan tee mitään listoja, en koskaan. Siitä tulee kamala olo --------tuntuu ihan että
elämässä pitäisi olla jokin järjestys
Nyt menen tilaamaan valokuvia, tekisi mieleni kiroilla sata kertaa mutta pysyn rauhallisena enkä riko mitään, koska mulla on kuitenkin kivaa,
kivaa kivaa
kivaa tilata valokuvia
Kierrän aina kevään
- mietin että
kohta on niin lämmin että on kevät, kohta kohta ihan pari päivää vielä
ai koivuissa on jotain vihreää no joo mutta kohta on kevät
nyt on hieman kevät mutta kohta tulee oikeasti ihan kevät
Sitten, onkin kesä. Nyt ei ole enää paljon yhtään kevät, on vain kesä
en ymmärrä missä vaiheessa se oikein tuli
Kesä on paljon helpompi tunnistaa,
silloin on kesä kun pitää pestä jalat kotiin tullessa
niin että nyt on
Tänään oli myös Se Päivä kun olisin halunnut välttää kello kahdentoista ruuhkaa lukiossa
tai facebookin päivityksiä
nimittäin se päivä, kun kaikki saavat tietää ihmisarvonsa
tarkasti pisteytettynä
Selittelyn päivä
Vielä olis parannettavaa mut oon mä tähänkin ihan tyytyväinen kun
eihän ne mun tavoitteet nyt olleetkaan mitään valtavia ja
periaatteessahan mun tavoite kun oli tää niin tää on niinku parhain
mahdollinen ja oon kyllä oikeestaan ihan tyytyväinen kun tää meni aika
hyvin paitsi että yhdestä sain vähän huonomman mut no en mä hirveenä
kyllä lukenut siihen ja muutenkin olin silloin koepäivänä vähän
kiihtyneessä tilassa ja eihän tää nyt oo koko maailma ja aina voi mennä
uusimaan jos haluaa paremman ja oon kyllä tyytyväinen näihin mun
tuloksiin nyt meen tekemään tilapäivityksen et ne voi tulla mun juhliin sitte kesäkuun alussa ja käyn tykkäämäs mun kaikkien kavereiden päivityksistä ja sitten nautin vaan ku tää kaikki tuska on ohi
Kivaa vaan dissata. Oikeasti tykkäsin aika monesta
päivityksestä.
Minäkin sain ihmisarvoni liuskalla, keskinkertainen ihmisarvo. Sitten menin harjoittelemaan Ibertiä ja unohdin kirjaimet.
Mutta kuitenkin, kaiken kaikkiaan, antirappiollinen, hyvin tehokas, asiallinen, suoraan päämääräänsä etsivä, oivaltava, sosiaalisuutta välttävä reippaan kolmoistutkintolaisen päivä. hahah lol lol anteeksi tämä lol-ironia, tarkoitukseni oli sanoa: tuntui että sain aikaan tänään. Kaikkea mitä kuuluu kai saada aikaan. Kuuntelin opettajia ja kirjoitin muistiinpanoja, keskityin harjoittelussa opettelemiseen, soitin muutaman korrektin asianhoitopuhelun ja ostin uuden kauluspaidan. Kävin myös konsertissa sivistymässä ja kuulemassa.
Kissan hautajaiset
-olivat tänään,
hän oli ujo kissa joka ei naukunut ja pelkäsi hiiriä eikä kuullut mitään ---- mutta viime viikolla se naukui vähän. Ja se oli 19-vuotias, eikä se ollut enää yhtään kissamainen, ehkä aika oli jo kuolla.
hahah anteeksi
kissan kuolema
on vakava
vaikka meitä naurattikin hautajaisissa vähän jotkut asiat, kuten se että olimme Kissan Hautajaisissa, mutta sitten joku sanoi
"hautajaisissa ei kyllä oikeesti sais nauraa"
oon aika gootti
tuo syötävä asia on espanjalainen tuliainen ystävältä
nauran itsellenikin,
koska friikkaan täällä yksin
täällä kotona
yksinkin
olin prometheus-maailmassa.
sinne piti mennä Helsingin rautatieaseman kautta - ei haitannut todellakaan
olenhan jokin suomenpääkaupunkimagneetti
maailmassa löysin taas kuusi ihmistä ja kunnioitan niitä kaikkia
keinuin
kuuntelin
puhuin
tunsin hyvää oloa
ymmärsin
jätin ymmärtämättä
olin aito
nauroin taas
pysyin asiassa
unohdin maneereja
sain huomiota
ja seesteisyyttä
Mistäköhän aloittaisin ---
no, vaikka siitä että tänään olin taas vaan jokin parkouraava kissa koko ajan. Teki mieli vaan aina juosta, ja juoksinkin aika paljon, ja hypin ja tein kärrynpyöriä ja muita liikkeita jotka ovat vastoin yleisiä liikkumismaneereita. Olen varma että syynä on villapaita. Silloin kun on takin sijasta villapaita päällä niin voi vaan juosta ja juosta ja hyppiä ja kurvailla eikä koskaan tule hengen ahdis
Pesin Ahdiksen -keltaisen kaulaliinan
pesin myös punaisen takin ja oranssin pipon ja Tulilinnun
en pese pitkään aikaan mitään, äiti saa taas pestä kaiken
On ollut aikamoisen oranssi ja sarkas, tuolla ulkona. Ja täällä sisälläkin välillä. Jopa konservatorion kellarissa on välillä oranssia. Lukiossa on sinistä, koko ajan. Kirkkaan sinistä, silloinkin leikkii ganstaa takapulpetissa, aina vaan sinistä
Olen pitkän aikaa kuvitellut hyväksyväni itsestäni eriävät ajatukset
(nimeltään muiden ajatukset)
mutta sitten oksettaa, oksettaa aivan kamalasti kun huomaa ettei osaakaan hyväksyä
sairasta
mutta ei se haittaa
tai no haittaa vähän mutta ihan sama
En mennyt orkesteriharjoituksiin koska olin unohtanut nuotit kotiin
aika rappiollista
mutta olen kuitenkin vaan onnellinen koska olen tyhmä ja hölmö ja täällä on sarkas! NIIN KIVAA
tänään tuntui että onnellisuus on poissa
oli niin Vaikeaa
olin olemassa vain pääni sisällä
ajattelin ajattelin ajattelin koko ajan tai sitten vain tuijotin tyhjyyteen kun kaikki kiersi kehää
keskityin soittamiseen mutta taka-alalla vaan tuntui jokin outo melankolia enkä oikein ymmärtänyt sitä
nyt tuntuu taas hyvältä -- - ensi yönä en mene nukkumaan puoli neljältä
Vappu oli
Löydän itseni vaan aina Helsingistä. Tai pikemminkin matkalta sinne. Junasta kuuntelemasta Bachin jugurtteja ja toogia ja kädet haisemassa junan saippualle ja reppu pullollaan turhaa materiaa.
Mutten sen jälkeen ole koskaan löytänyt itseäni Jyväskylästä. En vain löydä. En tunne siihen tarvetta. Helsinki nyt vaan on semmoinen itsensälöytämispaikka aina. Ja Eemi Nori on kultakalan nimi.