peilihymy

Luulen että tänään oli Saaran Ensimmäinen Kevätpäivä.
Ja kevätaamu. Heräsin Tampereen lähistöltä lastenkodin muotoisesta yläsängystä, kaikkialla oli valoa taittavia pörröisiä hiuspäitä

Jos tietää että joku on Protu niin sitten vaan voi saman tien käyttää sitä ihmistä tyynynä. Voi keskustella Oikeista asioista kahdenkymmenen minuutin tutustumisen jälkeen. Tai sen jälkeen kun on mennyt yhtä aikaa junan ovesta sisään. Sellaisen vuorokauden jälkeen hymyilyttää,

pidän prometheus-usvovaisista niin että hajoan ja
mun suolet kohta oikeesti vaan lentelee täällä

ja lisäksi kun se kevät niin

plup, plup

"Sun ääni on vaaleanvihreä"

hienoin kuulemani asia vähään aikaan,
ei voi kuin hymyillä jos ääni on tuon värinen

Joskus kolme viikkoa sitten mua pelotti, mihin huilismi katoaa jos sitä ei tee hetkeen. Vaan ei ole olennaista katoaako huilismi hetkeksi. Olennaista on että musiikki hengittää, ihan sama mitä korvilla kuulee.


Lensin Ranskan yli kuudelta aamulla, maha oli tyhjä ja toinen jalka puutunut, etuhampaat ehkä vähän painovoimasta irrallaan. Kymmenen kilometrin korkeudesta näin niitä pieniä liikkuvia ranskalaisia autoja. Ennen sitä sadepisarat lainehtivat ja salama oli lentokentän ikkunan levyinen.

Olisi hienoa pyrkiä tyyneyteen. Tasapainoon joka voi olla jossain kaulan tuntumassa,
välillä levitä verenkiertoon
välillä nousta päähän.

Näin se Afrikka minusta pulpahtelee. Huomenna käyn Tampereella.

"tum tum, wakie wakie"

Afrikassa valo on oranssia ja suoraa, tämä on valo.

On täälläkin valoa, kirkkaampaa jopa. Täällä on myös karjalanpiirakoita ja muromysliä, sanomalehti ja seinäkello joka tikittää takapotkuja Chopinin poloneeseihin. Rauhaa ja tyhjää ja ja ja

muutama hassu tuliainen ja paljon valokuvia, pää täynnä valoa

Valoa valoa valoa

Täällä ei ole niin paljon rehellisyyttä, eikä yhtään niin paljon rajattomuutta --

En ymmärrä, olen joku saara. Kuinka paljon olen ollut joku saara joskus.

heippa t. saara