Holtti Holtti

Tänään olin konservatoriossa erittäin vapaaehtoisesti
, harjoittelin ihan kauheasti ja tuntui hyvältä hyvältä
, kävin isäni kanssa ruokalassa syömässä työskentelemmehän sentään samassa konservaatissa


harjoitusten lomassa tuonne Paikkaan, jossa on vähän viileä jos ei paista aurinko. Siellä ei koskaan ole ketään. Siellä voi juoda teetä omasta taukohuonemukista ja tarkkailla allakulkijoita. Ne nimen omaan kulkevat alapuolella
Jossain kyltissä siellä lukee asiaton oleskelu kielletty
mutta jos joku tulisi sanomaan jotain siihen liittyvää niin voi aina sanoa ettei nähnyt sitä kylttiä

 En varmaan koskaan sopeudu noihin kumppareihin, mua hymyilyttää aina kun katson alas ja näen ne.

Kävelin holtittomasti kotiin. Holtittomasti kävely on helpointa. Osuu vain valkoisille viivoille suojatiellä ja kun katsoo jotakin niin kävelee vahingossa väärään suuntaan. Odottaa liikennevaloissa vaikka kuinka kauan vaikka valo ehkä on vihreä. Lopulta olin kotona.

Bach Bachinpoika on hienomies-- - ja varsin holtitonkin välillä,




:------) heippa

materialismi

Näiden hassujen kuvien tarkoitus on esitellä kumppareita, jotka ovat vallan uudet ja aiheuttavat käyttäjälleen paljon iloa ja etenkin toivoa oikein märistä keleistä
- silloin kumpparit pääsevät oikeuksiinsa

olen harkinnut myös pyöräilykypärän hankkimista
hienon pyöräilykypärän

Yksi toinen kuvan tarkoitus on ehkä myös mun hieno loska-asu. Koska olen kuullut että tämän blogin pitäisi olla muotiblogi,
ei se ole se on vain loskakeliasujen esittelyblogi välillä

Mun ei tarvitse harrastaa lukiota pitkään aikaan,
nyt pidän reggaesiivouksen pölyhuisku Pekan kanssa

t. saara

4

Tuo ei ollut tämä päivä, tuo oli yksi peking-päivä täällä

mutta tänään oli Sarkas niin sarkas, kuljin konservatorioon silmät kiinni,

sitten ruokalasta laitettiin valot pois mutta kukaan ei huomannut mitään

Minä vain täällä yritän harjoitella Bachin kahvikantaattia ja ymmärtää Prokofievin sarkasmia

ja laskea matematiikan tehtäviä. Välillä syön joulusuklaata ja juon rooibosteetä.

kirjastossa oli tänään Hämyileviä ihmisiä

- luulen, että niistä ei voi tietää yhtään mitään

ja jos niille sanoisi jotain niin ne muuttuisi varmaan dinosauruksiksi

,yritin silti derivoida vaikka siellä oli hämyileviä ihmisiä kaikkien hyllyjen takana. Koko ajan kirjoitin että 4. Vaikka olisi pitänyt kirjoittaa 6 niin kirjoitin aina vaan 4. Kirjoitin 4 vaikka piti kirjoittaa neliöjuuri 155. Jätin jälkeeni suurimman kuminpurukasan ikinä ja lainasin poislähtiessä Pikku Prinssin. Suutun jos en tykkää siitä.

hieman hassu olo kyllä, pidän

toivoo Saara

peilihymy

Luulen että tänään oli Saaran Ensimmäinen Kevätpäivä.
Ja kevätaamu. Heräsin Tampereen lähistöltä lastenkodin muotoisesta yläsängystä, kaikkialla oli valoa taittavia pörröisiä hiuspäitä

Jos tietää että joku on Protu niin sitten vaan voi saman tien käyttää sitä ihmistä tyynynä. Voi keskustella Oikeista asioista kahdenkymmenen minuutin tutustumisen jälkeen. Tai sen jälkeen kun on mennyt yhtä aikaa junan ovesta sisään. Sellaisen vuorokauden jälkeen hymyilyttää,

pidän prometheus-usvovaisista niin että hajoan ja
mun suolet kohta oikeesti vaan lentelee täällä

ja lisäksi kun se kevät niin

plup, plup

"Sun ääni on vaaleanvihreä"

hienoin kuulemani asia vähään aikaan,
ei voi kuin hymyillä jos ääni on tuon värinen

Joskus kolme viikkoa sitten mua pelotti, mihin huilismi katoaa jos sitä ei tee hetkeen. Vaan ei ole olennaista katoaako huilismi hetkeksi. Olennaista on että musiikki hengittää, ihan sama mitä korvilla kuulee.


Lensin Ranskan yli kuudelta aamulla, maha oli tyhjä ja toinen jalka puutunut, etuhampaat ehkä vähän painovoimasta irrallaan. Kymmenen kilometrin korkeudesta näin niitä pieniä liikkuvia ranskalaisia autoja. Ennen sitä sadepisarat lainehtivat ja salama oli lentokentän ikkunan levyinen.

Olisi hienoa pyrkiä tyyneyteen. Tasapainoon joka voi olla jossain kaulan tuntumassa,
välillä levitä verenkiertoon
välillä nousta päähän.

Näin se Afrikka minusta pulpahtelee. Huomenna käyn Tampereella.

"tum tum, wakie wakie"

Afrikassa valo on oranssia ja suoraa, tämä on valo.

On täälläkin valoa, kirkkaampaa jopa. Täällä on myös karjalanpiirakoita ja muromysliä, sanomalehti ja seinäkello joka tikittää takapotkuja Chopinin poloneeseihin. Rauhaa ja tyhjää ja ja ja

muutama hassu tuliainen ja paljon valokuvia, pää täynnä valoa

Valoa valoa valoa

Täällä ei ole niin paljon rehellisyyttä, eikä yhtään niin paljon rajattomuutta --

En ymmärrä, olen joku saara. Kuinka paljon olen ollut joku saara joskus.

heippa t. saara