hus

Mulla on oikeasti varmaan elämän pituinen kriisi siitä etten tiedä mitä muut ihmiset ajattelee! Ei ehkä tarvitsisi olla ajatustenlukija. Riittäisi että uskaltaisi kysyä muiden ajatuksia, jos haluaisi tietää niitä. Haluaisin tietää nyt aika monen ihmisen ajatuksia.

Vietin mun välikesälomasta yhden pakollisen vuorokauden tosi metsässä.

Äiti sanoi että meidän pitää mennä
ratsastamaan hevosilla.

Sanoin että no kai sit on pakko! Heppa sanoi evvk.

Olin ihan oikeasti metsäretkellä hevosen (semmosen pikku-hevosen) kyydissä! Sitä piti ohjata itse ja siellä oli hurjia esteitä kuten oja ja kallionrinne, ja kun meni siitä rinteestä ylös niin tuntui vähän intiaanilta. Sen ojan yli joidenkin hepat hyppäsi. Mutta mun heppa meni tosi kärsivällisesti ja sen kaviot (onko niillä kaviot????) kastui. Aina kun piti pysähtyä niin se jäi syömään heinää ja olin koko ajan viimeinen.

Nyt olisi vähän kiire. Mutta taidan jättää sen väliin.

Pilvet hohtaa

Olen iloinen liian monista asioista -taas!!! Mua harmittaa vain se, etten osaa harmistua. Eli voiko mua silloin edes harmittaa se? Ei kai. Mutta entä jos mua oikeasti harmittaa etten osaa!

No kyllä mua jotkut jutut harmittaa, mutten jaksa miettiä harmittavuuttani! Kuuntelen mielummin Stevie Wonderia. Ja fiilistelen tämänpäiväisiä SM-KISOJA. Aina kun mainitsen niistä, multa kysytään mikä mun urheilulaji on. Huilunsoitto on urheilua.

Kello, joka jätättää vaikka siihen vaihtaa patterit.

Noblot: Melodie

Hei, mun huone.

Juuri saamieni tietojen mukaan voin olla entistäkin iloisempi, sillä orkesterille, jonka jäsenyyttä harrastan, myönnettiin hetki sitten sm-kultaa! Huijasin vähän, halusin vain testata miltä tuon kirjoittaminen tuntuisi. Mutta ei se täysin valhetta ole sillä kultataso oli sijamme seitsemän!

Nytpä iloisesti kokeisiin lukematta nukkumaan.